 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Nyt tietysti palautteeseeni vaikuttaa se, että olen lukenut tämän runon jälkikeskustelun ja tiedän näin kirjoittajan lähtöajatuksesta.
Runohan avautuu siitä, kun retkahtaja havahtuu livenneensä itselleen asettamastaan päätöksestä.
Pettymyksen painolasti tuntuu istuvan niskanpäällä kuin betoniporsas. Se painaa mieltä ja tekemistä, kivireen tavoin. Säkeistö kuvaa pettymyksen taakkaa ja sen suuruutta.
Tunnelma runossa kuvaa juuri pettymystä itseen ja siihen, ettei ole pystynyt pysymään tavoittelemassan.
Runo todella välittää tunnelman, ja sehän lienee runojen tarkoituskin on.
Runojen rakenteella voi vaikuttaa tuohon kuvaillun välittymiseen, ja siihen kuinka se, mitä rivien väliin on kätketty, heijastuu tavoitettavaksi. Sen määrittelee kirjoittaja luodessaan tekstiään.
Näkemyksiä voi toki avata erilaisin variaatioin ja mietin itsekseni tuota viimeistä säkeistöä, johon aiempikin palaute osittain keskittyi. Muuttaisiko sisällön avautumista versio:
Nyt olemukseni,
katuojan kuningattaren kaltainen.
Kruununa pahvikuoret,
ylläni punaviinin punasteleva tahrapuku.
Versio avaisi runoa ehkä hieman toisella valotuksella, mutta jättäisi pois myös jotain alkuperäisestä tunnelmasta ja sen rivien välissä siintävästä tulkinnasta.
Oikeastaan en muuttaisi mitään alkuperäisestä, vaan lukisin sitä etsien juuri sitä kirjoittajan hakemaa sisällöllistä tunnetta. Samana en sitä tietenkään löytäisi, mutta soveltuvana niihin omien lähtökohtieni antamiin viitteisiin uskon löytäväni jotain sen läheltä.
Kiitos runostasi.
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Järjestys
|
| 3 kohdetta - näytetään 1 - 3 |
Olet saanut hyvin tunnelman sisäistettyä. :)
Tuo ehdotuksesi rivityksestä on hyvä, vaikka itse en lainkaan ymmärrä, miten se vaikuttaisi sisällön avautumiseen eri tavalla, koska ihan sama asiahan siinä sanotaan.
Olen vasta nyt tajuamassa, mitä ihmiset tarkoittavat, kun sanovat usein rivitystäni jotenkin vääräksi ja myös rytmiä töksähteleväksi. He haluavat ilmeisesti, että yhdellä rivillä olisi vain yksi asia tai lause? Itsehän kirjoitan runoja usein samalla periaatteella kuin proosaa, eli ajatus saattaa jatkua seuraavallekin riville. Ei ole tullut mieleenkään, että se voisi vaikuttaa runon tulkintaan millään tavoin. Johtunee ehkä siitä, etten ole salaperäinen kirjoittaja. Kirjoitan miltä tuntuu ja sillä sipuli.
Luulen, että lukijat ihan itse haluavat tulkita myös rivin välejä ja ajattelevat rivitykseen piilevän jonkun salaisuuden ja kätketyn helmen. Valitettavasti omissa runoissani siihen ei kätkeydy mitään muuta kuin se, että yleensä säkeistöjen välissä on hengitystauko. :)
Mutta kiinnostavaa tietoa kaikenkaikkiaan. Täytynee alkaa pohtia rivityksen käyttämistä tehokeinona silleen vakavamminkin.