 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Runossasi on jotain hyvin sympaattista ja vilpitöntä. Rakkaudesta ei ole helppo kirjoittaa, tässä oli onnistuttu kuvaamaan epätoivoa koskettavasti ja arkisesti niin, että lukija pystyy täysin eläytymään runon minän tunteisiin. Myös tarinarunon puhekieltä jäljittelevä muoto toimi hyvin ja sopi aiheeseen. Onnistuttiin siinä missä suurin aloittelevista runoilijoista epäonnistuu - välittämään tunne ylisanoitta niin, että lukija pystyy eläytymään siihen, mitä oli tarkoitus kuvata.
Kehitettävää runossa on mielestäni kieliopin puolella. Haparointi kieliopissa on runoudessa vielä selkeämmin esillä, kun sanoja on vähän. Kannattaisi kokeilla myös yksittäisten sanojen mekaanisen allekkainsijoittelun sijasta niiden asetteleua erirytmisiksi, niin ettei runo näytä "pötköltä". Teknisiä asioita lähinnä siis, mutta niitäkään ei kannata väheksyä. Kannattaa lukea paljon erilaisia runoja, jotta saat näkemystä teknisiin asioihin. Älä kuitenkaan menetä tuota vetoavaa yksinkertaista selkeyttä, jota tässä runossasi on, moni runoilijanalku ryhtyy kehittämään itseään pois juuri siitä, mikä heidän teksteissään oli parasta, yrittää liikaa.
