 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä runo on melankolinen ja pysäyttävä, haikea suorastaan, mutta ei missään nimessä synkkä. Ajatus, joka runon aloittaa, jatkuu kauniisti loppuun asti ilman turhaa poukkoilua ja sinkoilua, mutta silti lukiessa tuntuu, että tässä mennään koko ajan eteenpäin. Se on missä tahansa tekstissä, myös runossa, hieno ominaisuus!
Runon olisi kuitenkin voinut rivittää helpommin luettavaksi niin, että sulavasti soljuvat pitkät lauseet olisi saatu rytmitettyä vähemmän hengästyttävään muotoon. Tuosta epämukavuudesta nappasin puolitoista tähteä pois, mutta muuten tämä oli hieno runo.
