 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Sama ongelma se on runossa kuin kaikenlaisessa vuorovaikutussuhteessa. Kuten kirjoittaja ja kommentoijan suhde on kuuma tai kylmä palamaan syttyvän ja jäätymisen välillä. Objektinen se ei kuitenkaan ole. Sillä vähän tietoa ei saa oikeaa oli ryhmä kohtuullisen suurikin. Runoilijan osalta informaatio rajoittuu itse runoon.
Tähän väliin arviointiin runosta. 1 aihetta on mielestäni pohjia myöten käsitelty
niin kirjallisesti kuin kotonakin verbaalisesti jätän kohdan 1 pois
2 runo on omaperäinen: kiitos, mutta mutkaton ja suora baana arvattavissa.
Lopuksi kysyn runojalat ja lukijoilta miten karhumies vähäisellä sanavarastolla ja oikeaikaisella puheella saa karhun kätkemään alkuperäisen luontonsa ja syömään kädestä sekä nauttimaan mies ja karhu suhteesta. Olisiko ajattelun paikka?
