 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tämä runosi saa minut hämmennyksiin. Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita tai harkinnalla kimppuun asetettuja.
Minä etsin runosta kokonaisuutta ja siihen johtavien osatekijöiden yhteensulautumaa. Joskus löydän, joskus en.
Jos vertaisin tätä runoasi maalaustaiteeseen, niin ehkä abstraktisuus saattaisi olla yhdistävä tekijä. Jos näemme abstraktisessa maalauksessa epämääräisten kuvioiden ja sattumanvaraisilta näyttävien värivalintojen muodostaman mielikuvasommitelman, joka ei varsinaisesti esitä yksityiskohtaisesti mitään, ja jossa kuvioiden välinen viiva erottaa yksityiskohdan toisesta. Ehkä silloin olen pääsemässä lähelle sitä mielikuvaa,joka runosi muodostaa omaan tulkinnalliseen näkemykseeni.
Toisaalta abstraktisessa ilmaisussa viiva pikemminkin yhdistää kuvan eri osa-alueita kuin niitä erottaa. Löysin runostasi myös katkelman, jossa jonkinmatkaa näyttäisi kulkevan mukavaa johdonmukaisuutta.
Mielenkiintoisia ja omaperäisiä sanavalintoja ja yksittäisiä lausekokonaisuuksia sisältävä runo, joka ei minulle muodostunut helppotajuiseksi. Ei varmaankaan ollut sellaiseksi tarkoitettukaan.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Tämä runo on minulle hyvin henkilökohtainen ja sanon rakas. Tämä toinen henkilö on kuollut. Ehkä runo joka liittyy niin syvälle ihmiseen, ei haluasi vedättävän sitä syvemmälle. Ehkä tein väärin hinatessa tunteet pintaan. Pinnalla se mielestäni kuuluu olla.
Tässä runossa olen halunnut tuoda veljeyden oli tämä toinen missä tahansa, lähelle ja että olisimme sotilaita, jotka tahtovat rauhaa ja rakkautta, oikeudenmukaista maailmaa me tahdomme rakentaa, myös heille jotka eivät saa elää tätä meidän elämää. Hovirunoilija en halua olla. Mikä minä olen?