Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

Review Detail

 
 
Joka elämäni aamu 2020-08-10 07:41:54 Arska
Arvosana 
 
4.0
Arska Arvostellut: Arska    August 10, 2020
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Olet ladannut tähän runoosi kokolailla paljon voimaa. Vahvasti puhtteleva sävy kiehtoo minua jollakin oudolla tavalla.

Runo kertoo selkeän voimallisesti alkavan päivän odotettavista haasteista, mutta paikoitellen siihen näyttää sisältyvän myös huumoria. Ehkä hieman ironian muodossa, olen aistivinani. Se sopii kyllä sisällölisesti kerrontaan.

Yleisesti runoissa on omaperäinen ilmaisukieli ja olet hyvin osannut hyödyntää sitä omissa teksteissäsi. Jokainen lukija kohtaa runon omasta näkökulmastaan, jokaiselle siitä löytyy oma ainutlaatuinen sanoma.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
30
Report this review

Kommentit

2 kohdetta - näytetään 1 - 2
Järjestys 
Polanna
August 15, 2020
Report this comment
Tuota noin. Ensiksi suuri kiitos sinulle ensimmäisestä arvostelustani täällä. Olen kirjoittanut jo siinä jotain 25 vuotta elämästäni mutta olen antanut vain hyvin harvan ihmisen lukea mitään kirjoittamaani. Minua ujostuttaa, jännittää ja hirvittää antaa kenenkään lukea yhtikäs mitään kirjoittamaani mutta koska vakaa aikomukseni ja päämääräni elämässä on tienata tulevaisuudessa 2 karkkipussia enemmän viikossa ja siinä sivussa sanoa jotain mielestäni tärkeää ihmiskunnalle niin minun on lopulta pakko antaa ihmisten lukea juttujani.

Voi tosin käydä niin että sitten jos ja kun kustantamosta ilmoitetaan että kirjapainossa on valmiina 1000 kappaletta ekaa kirjaani odottamassa niin yön pimeydessä saan järjettömän paniikkikohtauksen ja ryykään polttamaan kirjapainon ja kirjat porona ilmaan kirkuen että; Ei! Ei! Kukaan ei saa lukea tätä! Ei kukaan! Ja sitten minut kärrätään taas takaisin parantolaan ja siihen loppuu kirjailijan urani. Mutta yritän kovasti taistella tätä tunnettani vastaan.

Mutta koska minulla ei siis ole juuri minkäänlaista käsitystä siitä miltä juttuni muista ihmisistä tuntuvat niin olin hieman yllättynyt että runoani sanotaan voimakkaaksi. En minä ole voimakas. Tai en ainakaan tunne olevani. Tarkoitan tällä siis sitä että jokainen juttuni liittyy jollain lailla minuun itseeni. Ne kaikki lähtevät siitä miltä jokin asia minusta tuntuu. Joten ne ovat hyvin henkilökohtaisia minulle, minua itseäni.

Sen sijaan ymmärrän hyvin että löysit runosta huumoria. Ihmettelisin jos et olisi löytänyt. Jokainen juttuni sisältää jonkin verran jonkin sortin huumoria. Ja se on melkein aina täysin tahatonta. Ainakin huumorin eka muoto on täysin tahaton. Mutta pidemmissä jutuissani jos huomaan yhtäkkiä nauravani kuin hullu, saatan lähteä kehittelemään tuota huumorinpilkahdusta pidemmälle vielä laajemmaksi huumoriksi.

Tätä sattuu koko ajan niissä osioissa tarinoitani joissa voin kirjoittaa täysin vapaamuotoisesti. Ilman mitään rajoituksia. Odotan niiden kirjoittamispäiviä aina koska ne antavat paljon iloa elämääni. Onneksi kotiväki on jo tottunut siihen että huoneestani saattaa kuulua paljonkin naurua kun olen yksin siellä eivätkä he huolestu siitä peläten että nyt se on taas tullut hulluksi. Mutta älkää kysykö minulta mistä kummasta tämä kaikki huumori on peräisin. Minulla näet ei ole aavistustakaan siitä.

Ilmaisukieleni taas on pakkokin olla omaperäinen koska se on minun kieleni enkä osaa puhua muita kieliä ja puhun sillä koko ajan.

Kiitän sinua vielä kovasti ekasta arvostelustani ja olen iloinen että pidit pikku lapsukaisestani etkä aiheuttanut hänelle traumoja joita en osaa parantaa.
In reply to an earlier comment
Polanna
August 24, 2020
Report this comment
Haluan vielä vähän kertoa tästä kaikkein nuorimmaisestani muutaman jutun. Olin hänen syntymänsä aikaan törsännyt yli varojeni ja elänyt muutenkin hieman paheellisesti. Olen ollut koko tämän kaikin puolin varmaan kaikille muillekin vähän oudon vuoden kovasti huumorisairaana.

Muuten syy siihen miksi olen näin kummallisen huumorinen johtuu siitä että sairastan perinnöllistä huumorisairautta joka kulkee niissä suvuissa joissa on hitunenkaan savolaista verta. Tämä sairaus iskee siihen suvun viattomaan jäseneen joka on sille täysin puolustuskyvytön. Se saattaa olla täysin oireeton tai lievä hyvinkin monta vuotta kunnes äkillisesti tulee väistämätön romahdus ja sairastavan tila heikkenee niin että hän keksii jatkuvalla syötöllä vitsiä ihan kaikesta. Huumorisairasparka ei mahda tälle mitään.

Sairaus on kuolemaksi ennemmin tai myöhemmin. Lohduttava tieto on että sairastunut kuolee yleensä nauraen. Tälle kauhealle ja hävetylle ja hyvin vaietulle sairaudelle ei ole vielä keksitty mitään parannuskeinoa. Huumorisairaan yleisin kuolinsyy on puukko mahassa. Jos huumorisairaus on hyvin pahanlaatuinen ihminen on yleensä myös itsetuhoinen. Koska pahasti sairas ei mahda itselleen mitään niin ennen pitkää hän aukoo päätään väärälle ihmiselle niin kauan että tämä iskee häntä puukolla mahaan.

Tämän täysin pikaistuksissa tehdyn tapon tekijä kertoo kokemuksestaan yleensä tähän tapaan. "Se helvetin kusipää nauro mulle ja ärsytti ihan tahallaan. Mie en kestäny sitä enää ja iskin sitä puukolla että se lakkais nauramasta. Se nauro viimiseen asti. Mie kuulen sen naurun päässäni koko loppuelämän..." Tässä tilanteessa kaikki ovat yleensä alkoholin vaikutuksen alaisia ja myös puukkotappaja on uhri. Hirvittävän huumorisairauden uhri.

Nyt kun kaikille on selvää että olen siis huumorisairas niin palaan takaisin nuorimmaiseeni johon huumorisairauteni liittyy. Hän sai alkunsa vaatimattomasti vessassa eräänä täysin tavallisena aamuna. Olin harjaamassa ihan tavalliseen tapaan hampaitani. Kunnes aivan yllättäen huumorisairauteni iski minuun ja ajattelin; hammastahna on loppumassa. Sitten täysin huumorisairauteni vallassa riimittelin hänet ja hihitin itsekseni poskettomasti. Lopulta hän ilmestyi tässä muodossa maailmaan.

Yö on haihtumassa
aamu on alkamassa
minä olen heräämässä
ja hammastahna on taas loppumassa

Aikanaan toivuin hieman kohtauksestani mutta olin edelleen vailla mitään töitä joten olimme kaikki köyhiä. Joten en heti pystynyt hankkimaan nuorelle lapselleni muita vaatteita kuin nämä kirppiksen ilmaiskorista löydetyt. Minusta hän oli silti kaunis ja hauska lapsi. Mutta voi taivas varjelkoon minua kun hän oppi puhumaan. Hän käski minun suorin sanoin ryhdistäytyä ja hankkia töitä ja kunnon vaatteet itselleen tai hän soittaa lastensuojeluviranomaiset paikalle.

No ei siinä muu auttanut. Sain hommattua töitä ja tienattua sen verran että varaa oli tavallisiin kankaisiin joista olen itse ommellut lapsilleni heidän vaatteensa. Minusta on oikeastaan tullut ajan myötä melko hyvä ompelija. Ompelin näistä tavanomaisemmista kankaista ihan siistit ja hyvät vaatteet lapselleni. Niissä ei mielestäni ollut mitään häpeämistä.

No nepä eivät kelvanneetkaan hänelle. Tämä lapsi oli kaikista vaavivaisin ja kohtuuttomin kaikista lapsistani. Sellaisia ne nuorimmaiset tuppaavat olemaan. Hän vaati saada niin kalliit ja viileet releet joilla löisi jauhot kerralla suuhun sille koulun noopeljengille joka kiusasi häntä. No minä halusin tietenkin toteuttaa pienen lapseni toiveet. Varsinkin kun häntä vielä kiusattiinkin.

Ompelin yöt ja päivät läpeensä vaatteita parhaista kankaista ja upeista koristeista. Mutta mitkään vaatteet eivät kelvanneet lapselleni. Hän halusi olla todellinen Lady Gaga. Jopa koreampi ja siistimpi kuin Lady Gaga. Siinä vaiheessa minun oli todettava asia. En pystynyt siihen mitä lapseni vaati. Enkä pitänyt siitä mitä hän vaati. Hän halusi olla joku muu kuin oli.
Epäaito. Mukataiteellinen. Parempi kuin muut.

No sitten meille tietysti tuli jokaisen vanhemman ja lapsen ikuinen riita vaatteista ja se päättyi minun sanoihini; Jos et tykkää asua kodissani etkä käyttää vaatteitani niin voit aina muuttaa naapuriin. Hän vaikeni joksikin aikaa mutta mulkoili minua pahasti monta viikkoa. Lopulta hän kuitenkin sanoi minulle; On nää kuteet ihan siistit. Mutta toi lause on ihan väärin, noi sanat ei oo oikeassa paikassa ja tuota sanaa ei ees tarvita...

Minä en voi muuta kuin nauraa rakkaille pikku paholaisilleni.


2 kohdetta - näytetään 1 - 2
Powered by JReviews
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS