 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei!
Ehkä tarkoitus olisi enemmänkin kommentoida itse kirjoitusprosessia, mutta tarina oli minusta eräänlainen animistinen empatian oppitunti - ja sellaisena arvokas ja tärkeä. En tiedä, voiko sanoa, että sen on ajallemme leimallinen piirre, mutta myötätunto tuntuu usein olevan kiven alla. Kirjallisuus, teatteri ja elokuvat tuntuvat välillä opettavan siitä enemmän kuin itse elämä. Lukiessani tunsin suoranaisen myötätunnon aallon tarinan ruukkukasvia kohtaan. Tarina vetosi tunteisiin lempeästi ja kalastelematta!
