Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Romantiikka Kunnes kuolema meidät erottaa (♥)
QR-Code dieser Seite

Kunnes kuolema meidät erottaa (♥) Hot

Istuin hiljaa sairaalasängyn vieressä. Seurasin miten nopeasti elämä pystyi ihmisestä niin kylmästi lähtemään. Pidin mieheni vapisevasta kädestä kiinni hänen viimeisinä minuutteinaan. En päästänyt irti, vaikka tiesin että pian pitäisikin, vaan pysyin urheasti hänen rinnallaan. Aikaa ei ollut kauan. Syöpä oli hiljalleen alkanut levitä mieheni sisällä uudestaan. Olimme kaikki toivoneet syövän lähtemistä lääkityksellä. Se oli lähtenytkin, mutta oli alkanut uudelleen. Odotimme kaikki jo ihmeen tapahtuneen, kunnes suru-uutiset kerrottiin meille. Viimeiset kyyneleeni putosivat sängyn reunalle. Mieheni siniset silmät katsoivat minuun ja hiljaa hän vaikeroi viimeiset sanansa. Viimein hän sulki silmänsä ja sanoi: “Minä rakastan sinua.” Se oli koskettava lause. Yritin hymyillä hiukkasen kun sanoin hänelle takaisin: “Minäkin rakastan sinua.” ja kumarruin antamaan miehelleni viimeisen lämpimän suudelman. Ei käynyt niin kuin yleensä saduissa. Hän ei herännyt maagisesti eikä muutakaan ihmettä tapahtunut. Hän makasi elottomana vieressäni. Nyt oli aika, päästää käteni irti, vaikka en olisi halunnutkaan. Kaikki muistoni mieheni kanssa tulvivat mieleeni, ja hymyilin nyt uskottavammin. Kun minäkin kuolisin, olisin aina mieheni kanssa ja rakkautemme kestäisi ikuisesti. Nyökkäsin vieressäni olevalle hoitajalle ja hän vetäisi johdot irti seinästä. Mieheni oli nyt poissa.

Ylläpidon palaute

 
Kunnes kuolema meidät erottaa (♥) 2012-11-10 11:35:34 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    November 10, 2012
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Kiitos Pweep!

Ihan alkuun haluan sanoa, että tällainen kritisointi on aina helppoa, sillä toisten teksteistä löytyy helpommin virheitä, kuin omista.

Olet saanut hyvin typistettyä ahdistuksen viimeiset hetket tiiviiseen pakettiin! Jos kirjoituksesi lukisi ilman tarkoitusta antaa palautetta, arvioisin sen erinomaiseksi! Alla kuitenkin muutamia asioita, jotka tökkäsivät minua silmään.

Kirjoitat lyhyitä lauseita, joka sinänsä on hyvä, mutta toisaalta se hieman syö tunnelmaa. Esimerkkinä kaksi ensimmäistä lausetta, jotka olisit mielestäni voinut yhdistää yhdeksi virkkeeksi vaikka seuraavasti. ”Istuin hiljaa sairaalasängyn vieressä ja seurasin, miten nopeasti ja kylmästi elämä saattoikaan ihmisestä lähteä.”. En sano, että tämä on kaikkien mielestä oikea ratkaisu, mutta ajatuksena sinulle.

Kirjoitat, ”Viimeiset kyyneleeni putosivat sängyn reunalle.”. Miksi ne ovat viimeiset? Sain kuvan, että on itketty niin kauan, että kyyneleitä ei enää ole. Pohdiskelin vaihtoehtoa sille, että vain kyyneleet (ilman sanaa viimeiset) olisivat pudonneet.

En tiedä miten yleensä kirjoittavat viimeistelevät tekstejään, mutta tiedän ainakin itsestäni että kun luen ääneen tekstin ja maistelen sanoja, löytyy yleensä vaihtoehtoisia tapoja kirjoittaa.
Sanon tämän siksi, että mielestäni yllä olevaankin liittyen, on tunteellisessa tekstissäsi hieman siihen sopimattomia sanoja, kuten tuo putosivat, jonka voisi kenties korvata sanalla vierivät tai tipahtelivat.
Samaan tunteellisuuteen liittyen käytät paria täytesanaa, joiden ajatuksen lukija tietää muutoinkin. Esimerkiksi ”Nyt oli aika, päästää käteni irti, vaikka en olisi halunnutkaan.”. Oma ajatukseni oli seuraavanlainen, ”Nyt oli aika päästää irti, vaikka en olisi halunnutkaan.”.
Kirjoitat, ”Kaikki muistoni mieheni kanssa tulvivat mieleeni, ja hymyilin nyt uskottavammin.”. Virke on kaunis! Ja kuitenkin hieman elämystä katkoo parin sanan muodot. Näkemykseni olisi seuraava, ”Kaikki muistot miehen kanssa tulvivat mieleeni kauniina ja lämpiminä, ja hymyilin uskottavammin.”, eli toisin sanoen uskon, että jos hieman pidempään maistelisit sanoja ja pohtisit vaihtoehtoja, saisit sellaisia kirjoituksia aikaan, että minullakin tulisi itku! :D
En tarkoita, että omat esimerkkini olisivat jotenkin täydellisiä, tai edes hyviä. Yritän ainoastaan jotenkin kömpelösti tuoda ajatuksiani esille.

Vertauksesi satujen kaltaiseen ihmeeseen, joka jää toteutumatta on mainio! Todellisuus, toiveet, turhanaikainen lapsen usko kohdatessa betoninluja, kylmä totuus elämästä, jolloin kaikki toivo loppuu välittyy mielestäni erinomaisesti lukijalle. Hetki jolloin kaikki sadut päättyvät! Hyvä! :D

Kokonaisuutena pidin kirjoituksestasi paljon! Hieman lisää tunteellisuutta ja veden lailla noruvia lauseita, niin jo tulee tippa silmään raavaammallakin kollilla! :D

Kiitos kirjoituksesta!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
20
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.2  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Kunnes kuolema meidät erottaa (♥) 2017-10-23 11:11:49 Sonjuuli
Arvosana 
 
2.5
Sonjuuli Arvostellut: Sonjuuli    October 23, 2017
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut
Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Kunnes kuolema meidät erottaa (♥) 2013-01-08 10:58:04 Luinwen
Arvosana 
 
2.0
Luinwen Arvostellut: Luinwen    January 08, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Sinulla on vielä harjoiteltavaa sanajärjestyksessä ja sulavan tekstin tuottamisessa. Kuvailua olisi saanut myös olla enemmän, jotta tunnelmaan olisi päässyt paremmin sisään. On eri asia kertoa, että hahmo itkee kuin kuvailla, miten suru velloo hahmon sisällä. Kuvailun avulla lukija pääsee paremmin tarinaan sisälle ja samaistuu hahmon tunteisiin.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Kunnes kuolema meidät erottaa (♥) 2012-11-24 20:38:08 Veijaritarina
Arvosana 
 
2.0
Veijaritarina Arvostellut: Veijaritarina    November 24, 2012
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut
Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS