Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
QR-Code dieser Seite

Ahdinko Hot

Hyväksynnän saaminen on työn ja tuskan takana. Koulussa pitää sulautua massaan, olla hiljaa ja mukailla vahvempia. Vain niin elämä on edes siedettävää. Niin se on kotonakin; myötäile vahvempia eli vanhempia, muuten saa kärsiä seuraukset. Omille ajatuksille ja tavoille ei ole tilaa, pitäisi olla harmaa ja tylsä. Mutta entä jos ei halua? Jos haluaa toteuttaa itseään? Sanoohan ne terkkatädit aina että saa ja pitää olla oma itsensä ja puhua vanhemmille tunteistaan, puhua, puhua ja puhua. Mutta kellä on pokkaa nousta vanhempiaan vastaan yksin? Helppo se on sieltä pöydän toiselta puolelta huudella kuinka toimia, eivät he muista millaista on olla nuori.

Joskus tekisi mieli vain kiljua ja huutaa, toisinaan vain upota jonnekin mistä kukaan ei voi tavoittaa. Voi olla surullista kuulla, etten ole koskaan ollut onnellinen. Olen tullut kylmäksi ja kovaksi kuin kivi, en ole koskaan saanut hellyyttä, en ole koskaan saanut kuulla että minua rakastetaan. Joskus kun luulen saavuttaneeni luottamussuhteen ja avaudun, minut ja tunteeni leimataan vääriksi. Jälleen on aika sulautua valtavirtaan ja alistua vahvempien edessä.

Hyväksyntää saan vain eräältä poikapuoliselta ystävältäni, mutta koomisinta lienee se ettemme ole tavanneet koskaan. Silti hän on parasta mitä minulle on tapahtunut. Hän auttaa jaksamaan tässä tiukkapipoisessa ja epäreilussa maailmassa. Tämä saattaa olla vain yhden teinitytön ajatelma, mutta inspiraation tähän jostain sain.

Ylläpidon palaute

 
Ahdinko 2013-08-27 15:12:33 Alapo80
Arvosana 
 
4.0
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    August 27, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei ircci98!

En arvostele kirjoitustasi millään tavoin äidinkielellisesti.

Olet harmittavan oikeassa siinä, että nyky-yhteiskunta asettaa melko tarkat rajat sille, kuinka tulee elää ja olla. Ja ehkä se on hyväkin asia, sillä ne, jotka todella irtautuvat yhteiskunnan kaavoista, ovat jotain todella erikoista.

En väitä että olet väärässä, ja kuitenkin uskallan väittää, että vanhemmat muistavat kenties liiankin hyvin oman nuoruutensa, ja monesti rajat ja kieltäminen kumpuavat juuri sieltä.
He eivät halua että teet samat virheet, jotka he ovat tehneet. Onko se hyvä? Siihen en ota kantaa, ja kuitenkin väitän (huomaa toisto :D ), että jokaiselle on vähintäänkin tarpeellista tehdä omat virheet.

Se että saa joltain tukea, ei vaadi fyysistä läsnäoloa. Joskus puhelinsoitto, skypekeskustelu tai sähköposti voi auttaa todella paljon! Olen iloinen, että Sinullakin on oma "tukihenkilö".

Kiitos ajatuksistasi ircci98!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.8  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Ahdinko 2014-11-25 16:25:40 something like human
Arvosana 
 
3.5
something like human Arvostellut: something like human    November 25, 2014
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Todella, todella surullista kuulla toisten ahdingosta, mutta samalla jotenkin helpottavaa tietää, ettei aina ole yksin.

Ja terkkarista tuli mieleen yksi sossukokous, johon minut, isäni ja äitini kutsuttiin. Se oli todella dramaattista, sain siitä varmaan ikuiset traumat, sillä isä kiusasi äitiä, kunnes tämä lähti livohkaan. Itkin ihan hirveästi.
Mutta kaikista pahinta oli se, miten terkkari lopetti meidän keskustelun. Olin vuosia vuodattanut, miten on toinen huutanut ja pelottanut (en nyt mainitse kuka, mutta varmaan ymmärsitte), ja sitten siinä, kun paikalla ovat kuraattori, sossu ja isä, terkkari toteaa, että lapsethan liioittelevat.

Kun aikuinen puhuu vähän kovemmalla äänellä, niin "me herkät nuoret otamme sen heti huutona". En ole puhunut sille naiselle sen jälkeen, sillä minusta hän käänsi minulle ja kaikelle kertomalleni selkänsä. Olin vuosia pikkuisen raottanut ulkokuortani ja kertonut, miltä oikeasti tuntuu, ja sitten sanotaankin, että "Teidän tyttönnehän vain kuvittelee."

Arvostan sitä, että jollakulla on tarpeeksi munaa kirjoittaa tuollaisia tekstejä muille, sillä itse en olisi varmaan uskaltanut aloittaa noin kipeää keskustelua :)
Mahtavaa, ircci98

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Ahdinko 2013-11-03 05:42:27 anniina
Arvosana 
 
4.0
anniina Arvostellut: anniina    November 03, 2013
Top 500 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

On todellakin niin surullista kuulla, ettei ihminen ole koskaan ollut onnellinen...Onnellisuus on perustarve, ilman sitä elämästä puuttuu valo.
Toivon, että pystyt ajatuksissasi pääsemään irti niistä kahlitsevista asioista, jotka estävät onnellisuutesi...vielä tulee eteen aika, jolloin sinulle sanotaan, että sinua rakastetaan. Eikä sanoja ole sinua vahvempi ihminen, joka haluaa osoittaa vahvuutensa, vaan kanssasi tasavertainen ihminen, jonka sanat tulevat sydämestä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Ahdinko 2013-09-30 20:24:30 Nenne
Arvosana 
 
4.0
Nenne Arvostellut: Nenne    September 30, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tekstin sisältö upposi.

Vaikka "vain yksi" tuntuu vähältä, se on enemmän kuin "ei mitään". Viittaan siis tukihenkilöön, josta kerroit.

Nykypäivänä pitäisi virrata massan mukana. Mikäli uskaltaa poiketa muiden kulkemalta uralta, katsotaan oitis nenänvartta pitkin. Se ei ole oikein, se. Sopeutuvaisuudessa ja hyväksynnässä on paljon petrattavaa.

Hienoa, että kirjoitit ajatuksistasi!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS