Leijonat nukkuivat. Tietenkin ne aistivat läsnäoloni. Yritin silti kulkea aitauksessa niin hiljaa, kuin vain oli mahdollista. Päivä oli kuuma, ehkä siksi pedot makasivat vain laiskoina. Korkeintaan raottivat silmiään, kun astelin niiden ohitse. Urosleijona pötkötti pienellä kalliolla, ihan kuin eläin olisi täytetty. Ainoastaan yksi kolmesta naarasleijonista nousi seisomaan ja katseli minua unisena. Se haukotteli rumasti. Sen pää melkein avautui kokonaan.
Leijonilla täytyi olla maha täynnä. Eivät ne muuten päästäisi minua menemään. Olin kyllä kalpea ja laiha. Eläimet saattoivat luulla, että olin sairas ja lihani kelvotonta syödä.
Eläintarhaan oli jo aamusta tullut huomattava määrä ihmisiä. Suurin osa heistä tahtoi nähdä juuri leijonat. Ihmiset pidättelivät hengitystään, kun kuljin jalopeurojen keskellä. Muutamat äidit peittivät lastensa silmät. He olivat varmoja, että pian tapahtuisi jotain todella pahaa ja veristä.
Minä tipuin edellisenä päivänä betoniaidan yli leijonien aitaukseen, kun kurkottelin siellä olevaa puuta ja sen lehtiä. Vietin siis tovin leijonien seurassa. Makasin tajuttomana Apinanleipäpuun varjossa, joka seisoi tanakasti leijonien aitauksessa kuin hautakivi.
Entäpä, jos leijonat katsoivat minua kuin vertaistaan? Tunsinkin itseni vähän viidakon valtiaaksi. Olin Tarzanin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli. Eläintarhan eläimet tottelisivat minua, jos jakaisin käskyjä. Olisin halunnut kokeilla karismaani todella kovasti, mutta lento Afrikasta Suomeen lähti iltapäivällä. En ollut vielä edes pakannut. Saattoi olla parasta, että palaisin hotellille mahdollisimman nopeasti. Minulla oli tuliaiset vielä ostamatta, vaikken ostaisikaan mitään.
Olisi mukava viedä Rytköselle leijonan paskaa ja kertoa, että se oli Afrikkalainen herkku ja sen syöminen kulttuurielämys. Hän oli sen verran tyhmä mies, että söisi kakan ihan varmasti ja kehuisi vielä sen eksoottista makua.
Paras tuliainen olin tietysti minä itse. Selvisin hengissä leijonien aitauksesta, tässä oli reippaasti myös Raamatullinen näkökulma.
Kerroin kokemukseni kotona Rytköselle. Hän sanoi, että noin olisi voinut käydä kenelle tahansa.
