Mun ajatukset on kuin hattaraa, ne lipuvat hitaasti taivaalla tuulen mukana. Ne ovat hentoja, mutta niistä on helppo saada kiinni. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole niin heikkoja, haihtuvia tai kaukana. Ne lipuvat ohi niin läheltä, että on mahdollista olla vain ja pohtia. Mun ajatukset on värillisiä untuvia. Keltaiset ajatukset kertovat huomisesta, siitä mitä tulee tapahtumaan. Yleensä huominen on valoisa ja pirteä. Huominen on uusi mahdollisuus, voin yrittää vielä kerran, saan aikaa itselleni. Emme saisi kuitenkaan odottaa liian innolla huomista, joskus huomista ei enää ole. Silloin haluamme palata edellisiin huomisiin ja tajuamme, kuinka paljon menetimme. Kurkistan keltaisen pilven sisään. Huominen on kaunis.
Kylmä viima kulkee ohitseni ja huomaan sinisten untuvien lipuvan kohti. Siniset untuvat eivät ole hyvästä mielelle. Ne kertovat surusta, tuskasta ja kaikesta pahasta elämässä. Untuvat itkevät, niin minäkin itkisin. Pahoina päivinä siniset untuvat hautaavat minut alleen ja tukehdun suruun. Pelkään niitä. Siksi ajatuksissa vaeltelu on vaarallista. Kestänkö sen kaiken paineen, jota mahdollisesti kohtaan. En halua kertoa enää sinisestä untuvasta, siksi hiljenen ja odotan seuraavia untuvia.
Vaaleanpunaiset untuvat ovat odottamisen arvoisia, sillä ne kertovat sinusta ja minusta, meidän yhteisestä matkasta. Siitä, kuinka rakkaus alkoi ja se jatkui, joka aamu heräsi vain niin onnellisena. Herään nykyäänkin hymy huulillani ja makaat vierelläni. Vaaleanpunainen täyttää mieleni, kun edes uskallan ajatella hetkiä kanssasi. Jokaisella hetkellä on merkitys ja ne tallentuvat vaaleanpunaisten untuvien matkaan. Tästä tunteesta en haluaisi koskaan luopua, mutta tuuli puhaltaa ja vaaleanpunainen katoaa mielestä. Mikään ei kestä ikuisesti, vaikka niin toivoisi.
Lopulta mieli on valkoinen, täysin tyhjä untuvista. Kaukana seisoo hahmo, päätän tutkia hahmoa lähempää. Se muistuttaa minua, mutta nuorempana. Aikaa, jolloin maailma oli suuri ja minä pieni. Tällä tavoin mieli muistuttaa mitä olin, suunta on vain eteenpäin. Katson hahmoa kunnes tuuli puhaltaa. Jäljelle jää minä ja mieleni. Ei ole edes valkoista, eikä pientä hahmoa. Taivaalla pilvet kulkevat tuulen mukana.
On kai tulossa myrsky.
