Eikös sinä sanonut, että aika parantaa haavat
Että, jos odotan kaikki palaa ennalleen
Sinä et palannut
Aika ei tuonut sinua takaisin
Et enää ikinä kävele kanssani auringonlaskuun
Et ikinä naura kanssani
Hymyilit minulle ja sanoit viipyväsi vain hetken
Et vain tarkoittanut ikuisuutta
Kuka minulle nyt selittää tämän tunteen
Kuka maalaa kanssani orvokkeja
Kuka unohtaa kanssani maailman murheet
Tapasin toisen
Hänellä vain ei ole sinun katsettasi
Hänellä on lapset ja koti
Sinulla oli mielikuvitus ja rakastava syli
Hänelle olen nainen
sinulle olen muusa
Olen
Sinä olet minulle edelleen olemassa
Siellä jossain
Metsissä, tuulen laulussa ja meren vaahdossa
Taivaassa, pilven päällä
Kotona, minun luonani
Täällä.
