Vaahterakreivi-romaanin kappale Hot

Hei Väinämö!

Aluksi haluan sanoa, että kirjoituksessasi on mahtava tunnelma, harras ja uupunut. Kerrontasi on leikkisesti ajateltuna laiskaa ja verkkaista, pohdiskelevaa, ja se mielestäni sopii pätkään hyvin!
Hieman harmittaa, että luettavana on vain noinkin lyhyt pätkä, sillä olisi ollut mukava tietää, miten tilanteeseen oli tultu.

Muutamia huomioita.
- Korvaisin itse sanan ”tuprahti” sanalla ”tuprautti”, joka mielestäni tekisi lauseesta hieman helpommin luettavan.
- Virke, joka alkaa ”Sikari huulessa…” ja päättyy ”Tyynen järven pintaan.”, on mielestäni hieman sekava. Jouduin lukemaan sen monesti, että pääsin kärryille, mistä oli kysymys. Kuitenkin käytät erittäin taitavasti mielikuvia, ja erityisesti nostan esille katseen harhailun, jossa tosin näkökohde sanana tuntuu omituiselta. Itse ehkä lyhentelisin sitä hieman, pari pistettä. Esimerkiksi ”joen pintaan…” jälkeen piste. Jatko voisi olla esimerkiksi ”Platinamainen valo, joka silloin tällöin pikkutarkasti…” ja tuosta virkkeen loppuun saakka.
- Minua jäi askarruttamaan oliko tekstissä yö vai päivä. Se kenties oli selvinnyt tekstissäsi jo aikaisemmin. Sellainen mielikuva, että platinamainen valo oli kuunvalo, tuli mieleen.
- Huomio tihkusateen uhasta oli mainio! :D Se loi lisää synkkää, harmaata tunnelmaa!

Huomaa, että olet lahjakas kirjoittaja, sillä tekstissäsi ei ole yhtään ”hän” – sanaa, mutta silti viesti menee lukijaan perille. Sinun lahjakkuudellasi kirjoittaisin kuitenkin ehkä lyhyempiä virkkeitä, kuten ensimmäinen ”Jalat veivät… - …pikkusikariaskia.”, joka on jotenkin runollisen kertova. Tapahtuma välittyy ilman liikoja verbejä ja persoonapronominejä! Se on taito, jonka myös itse toivoisin joskus osaavani.

Lisäisin vielä loppuun sellaiset asiat, kuin yksityiskohdat. Mantteli antaa heti harmaan ja likaisen tuntuman, joka on mielestäni ainoa oikea tuntuma tekstiin. Savun tuprahdus huulten välistä on erinomaisen selkeä mielikuva lukijalle ja ainakin itse saatoin sieluni silmin nähdä miehen istumassa kädet taskussa, ruskea sikari huulilla.

Tekstin pätkä olisi saattanut sopia jopa kirjan aloitukseksi, vaikka saattaahan se sitä ollakin! :D Toivon, että pääsen joskus lukemaan koko kirjan!

Kiitos tekstistä!