Meaza istuu ruokalassa yksin omassa pöydässään. Muut oppilaat varovat tulemasta hänen lähelleen ikään kuin hän olisi jotenkin viallinen, vääränlainen. Saastunut ja likainen, jota kaikki karttavat.
Mutta mitä väärää minussa muka on? tyttö miettii. Hän on aivan tavallisen näköinen: ohuet, vaaleanruskeat hiukset, laihat kasvot, normaali vartalo ja aivan tavalliset harmaat silmät. Yllä perushuppari, perusfarkut ja jaloissaan Conversen mustat lenkkarit kuten useimmilla muilla hänen koulussaan.
Vaikka Meaza ulkoisesti paikallaan ja istuessaan näyttääkin aivan tavalliselta tytöltä ja on niin vaatimattoman näköinen, että kukaan kiinnittäisi häneen huomiota, häneen täällä kohdistuvat koulukiusaajien pistävät katseet. Terävinä kuin neulat kohdatessa hänen oman katseensa.
Sisältä hän on kuitenkin toisenlainen kuin muut, sillä hänellä on vamma, jota muilla saman ikäisillä ei ole. Totuuden hän tietää kyllä itse, mutta ei halua myöntää sitä itselleen, sillä koulukiusaajista jokainen tietää ja näiden tietoisuus ja sitä myöten pilkka koskee kipeästi hänen sydämeensä. Se on kuin läimäys suoraan vasten kasvoja.
Järjeltään Meaza on muita yksinkertaisempi, ja hänen kehonsa jokainen vika ja puutteellisuus paljastuu hänen noustessaan ylös ruokalan penkiltä ja viedessään ruuan lähes koskemattomana roskikseen. Hän on kauhistuttavan laiha ja vääräsäärinen: juuri raajojen hentous ja helppo väsyminen paljastavat sen, minkä kohtalo on jo syntymässä määrännyt hänen osakseen. Liikuntavammaisuuden.
Syynä hänen ruumiilliseen heikkouteensa ja älyn vajavaisuuteensa on se, että vanhemmista kummatkin olivat alkoholisteja ja äiti poltti lähes jatkuvasti tupakkaa häntä odottaessaan. Myrkylliset aineet imeytyivät istukan kautta sikiöön, jolloin Meazan ruumiillinen kehitys hidastui, jäi vajaaksi ja vaurioitui aivoja myöten.
Alkoholistivanhemmistaan hänet erotettiin jo hyvin pienenä ja asetettiin kasvamaan sijaisvanhempien luokse, sillä hän oli saanut jatkuvasti kärsiä ruumiillista väkivaltaa ja henkistä nöyryytystä.
Meazan elämä on onnetonta. Lähes jokainen hänenlaisensa on aina ollut kiusattu ja hyljeksitty. Tämä sama kohtalo voi kohdata tulevaisuudessa kaikkia hänen kaltaisiaan, jollemme itse puutu jollain tavoin erilaisiin nuoriin kohdistuvaan koulukiusaamiseen tai lopeta sitä itse. Jokainen voi siis omilla valinnoillaan vaikuttaa jopa tiedostamattaan useitten ihmisten elämään.
