Tupakka maistuu parhaalta juuri tällaisena hetkenä: ruokailun jälkeen, kahvikuppi kädessä ja työpäivä pulkassa. Savukkeen ja kahvin yhteisvaikutus on lumoava. Katselet merta, ja se takaisin sinua. Siemaiset välillä suuhusi tuoretta kahvia ja imaiset aika ajoin keuhkoihisi pehmeää savua. Aurinko alkaa laskea. Kelaat mielessäsi päivän työt tehdyiksi ja vaivut seesteiseen olotilaan. Joskus, todella kauniina iltana, poltat heti perään vielä toisen savukkeen.
Röökin polttaminen on muutenkin siistiä. Sillä saa helposti ajatukset poissa arjen raadannasta ja se maistuu tosi hyvälle. Tupakointi on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa muuten kuivastakin henkilöstä voi löytää aivan uusia puolia. Se on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin. Merikoulun ensimmäisenä päivänä en tuntenut yhtäkään luokkakaveriani. Kipaisimme röökikopille, ja kippas-kappas, siinä he olivat: Gala, Oskari, Loponen, Tommi, Dome, Atso ja muut hurjat.
Vaikka mieleni on tehnyt useaan otteeseen, en ole polttanut tänään yhden ainutta röökiä. Työkaverini ovat aloittaneet jälleen jokavuotisen vittuilun tupakoinnin epäterveellisyydestä ja sen muista haitoista. Tullessani muiden läheisyyteen, he tuhisuttavat ylikorostetusti nenäänsä ja yskivät piruillen. Lisäksi saan kuulla kaikenlaista naljailua esimerkiksi siitä, että jos ihminen olisi luotu polttamaan, olisi hänellä skorsteeni päässä.
Tällä kertaa osasin kuitenkin odottaa kyseisen vittuilun alkamista, joten olen viime aikoina kantanut rinkassani nikotiinipurukumia. Huhujen mukaan, paatuneimmatkin savunimijät ovat onnistuneet lopettamaan tupakoinnin kyseisen purukumin avulla. Vaikka tätä ihmeainetta mainostetaan jopa televisiossa, olen hieman pessimistinen sen tehokkuudesta. Mikä voisi muka korvata wanhan kunnon Marlboro-savukkeen?
Tutustun nikotiinipurukumi-pakkaukseen ja sen sisältämään pakkausselosteeseen. Heti pakkauksen kannessa luvataan tuotteen auttavan tupakoinnin lopettamiseen liittyvissä vieroitusoireissa. – Sattuipas sopivasti! Minulla onkin haluttanut koko päivän kessua, ja olo on ollut hermostunut, ehkä jopa levoton. Tästä hyvästä annan mielessäni pienen plus-merkinnän tuotteelle repien samalla pakettia auki. Haistelen pakettia välittömästi aukaisun jälkeen, mutta ainoa havaittava tuoksu on muovinen löyhkä, aivan kuin keräilykorteissa.
Paketin sisällä on kaksi liuskaa, joissa molemmissa on 12 purukumia, makuna minulla on lakritsi. Suositeltava päiväannos on 8-12 purukumia vuorokaudessa. Eli kyseisessä paketissa on kahden päivän annos nikotiinipurukumia. Liuskojen lisäksi löydän pakkauksesta n. puolen metrin pituisen pakkausselosteen, jossa eritellään hyvinkin yksityiskohtaisesti ohjeet aineen käyttäjälle. Tässä vaiheessa kärsin jo erittäin pahoista vieroitusoireista, mutta päätän kuuliaisesti lukea ohjeet läpi ennen käyttöä.
Ensimmäisenä katseeni kiinnityy kohtaan, jossa kehotetaan välttämään tuotteen käyttöä, mikäli potilaalla on ollut äskettäin aivohalvaus. Paskannan lähes housuuni. En vain voi olla ajattelematta teho-osastolla makaavaa aivohalvauspotilasta, jolle lapsenlapsi vielä viimeisenä hellyydenosoituksena tunkee nikotiinipurukumia suuhun.
Jatkan käyttöohjeen lukemista ja huomaan erilaisia kieltoja ja haittavaikutuksia. Pähkinänkuoressa: ”Oli käyttäjällä sairaus mikä hyvänsä, tätä tuotetta tulee välttää.” Tunnen itseni kuitenkin terveeksi, joten tuote on siis kuin luotu minulle.
Mahdolliset haittavaikutukset ovat myöskin mielenkiintoisia: ”Tuote saattaa aiheuttaa unettomuutta, huimausta, mahavaivoja, päänsärkyä, lisääntynyttä syljeneritystä tai jopa sydämentykytystä.” Todennäköisyys edes yhteen edellämainituista oireista on häviävän pieni, joten päätän hyvillä mielin käyttää ainetta.
Heitän pakkausselosteen roskakoriin ja aloitan käytön. Nikotiinin puutostila on aiheuttanut minulle jo runsasta käsien vapinaa sekä tarpeetonta hermojen menetystä. En kestä enää hetkeäkään. Otan liuskasta purukumin, ja asetan sen viereeni hytin punkalle. Valmistaudun henkisesti nikotiini-orgasmiin. Nyt se tapahtuu. Perhoset sinkoilevat vatsassani. Otan purukumin käteeni. Olen kuin varhaisteini, joka on alkamassa runkkaamaan uuden pornolehtensä avulla. Heitän purukumin huiviini.
- Ei! Päätän sittenkin ottaa kaksi, jotta aine varmasti vaikuttaa.
Jauhan purkkaa jännittyneenä. Aluksi suutani hyväilee pehmeä lakritsin maku, joka vaihtuu kuitenkin hyvin nopeasti pistävään nikotiinin makuun. Suuhuni alkaa erittyä sylkeä, ja sydämeni tykyttää hullun lailla. Ilmeisesti minulle on sattunut sivuvaikutuksista juuri harvinaisin; sydämentykytys. Koitan pysyä maltillisena ja jatkan tuotteen pureskelua. Ehkä sydämentykytys onkin vain jännityksestä johtuvaa pulssin nousua?
Käyttöohjeessakin mainittu limaneritys on myöskin käynnistynyt. Suussani alkaa olla jo niin helvetisti räkää, että päätän hakea saunasta löylykauhan sylkykupiksi. Aika ajoin päästän suustani pitkiä limppejä, jotta en tukehtuisi omaan räkääni. Pakkausselosteessa kyllä varoiteltiin lisääntyneestä syljenerityksestä, mutta tämähän on jo pakonomaista räkimistä.
Leukani lätkyttävät, ja minua alkaa hieman huimata. Nikotiini on ilmeisesti alkanut vaikuttaa. Hengittelen rauhallisesti yrittäen saada mahdollisimman puhdasta ilmaa keuhkoihini, mutta olo menee entistäkin hurjemmaksi. Olisi pitänyt ottaa sittenkin vain yksi purkka näin alkajaisiksi. Nyt pyörii jo koko saatanan maapallo ympärilläni.
Lähden leijumaan. Leijun punkkani yläpuolella. Vain hyttini katto estää minua nousemasta aivan uusiin sfääreihin. Olen tuhannen vitun kujalla.
Minut valtaa suunnaton tarve kuunnella the Doors-yhtyettä. Kaikki nämä vuodet olen pitänyt Jim Morrisonia turhana jätkänä, mutta nyt olen yhtä hänen kanssaan. Ymmärrän jokaisen hänen runonsa merkityksen. Hänen psygedeelinen tuotatonsa iskee minuun kuin miljoona volttia. Minut valtaa lämmin, todella rauhallinen olo, tajuan hänen olleen nero, saan rauhan. Alan laskeutua takaisin kohti punkkaani.
Tämä taisi kuulua haittavaikutuksien kohtaan: ”huimaus”.
Makaan hytissäni ja mietin mitä helvettiä juuri tapahtui? Kuinka ihmeessä suomalaisissa ruokakaupoissa myydään tuotetta, joka aiheuttaa ruumiista irtaantumista. Mitähän vittua näihin purukumeihin on oikein lisätty? Alan pikkuhiljaa jälleen tuntea omat jalkani. Muu kroppakin alkaa vähitellen antaa heräämisen merkkejä. Minua kipristää hieman vatsasta. Itse asiassa minua paskattaakin aika lailla. Kantavatkohan jalkani jo?
Lähden hoipertelemaan laivan käytävää pitkin kohti paskahuusia. Nyt alkaa olla jo kiire. Puristan persettäni niin tiukasti yhteen kuin suinkin mahdollista. Työkaverini luovat erikoisia katseita, kun yritän edetä jalat ristissä ja saunakauha kädessä paskalle. Vihdoinkin tuttu ovi, housut alas, saunakauha lavuaariin ja istunnolle.
Paskalla istuessani muistelen, kuinka eräällä ystävälläni oli opiskeluaikoina tapana punnita itsensä ennen - ja jälkeen paskalla käynnin. Vaakaa ei ole nyt saatavilla, mutta tässä tapauksessa arvioisin kevennyksen olleen parin kilon paikkeilla. Olo alkaa kohentua, kun saan kuona-aineet poissa elimistöstäni.
Minulla täytyy olla todella huono tuuri, koska lähes kaikki paketissa mainitut sivuvaikutukset ovat osuneet kohdalleni. Nyt tämä purukumin jauhaminen saa riittää. Heitän purkan roskakoriin. Välittömästi oloni alkaa parantua.
Painun hyttiini lepäilemään, koska nikotiinipurukumin jauhaminen oli erittäin raskas ja korkealentoinen kokemus. Pahimmat nikotiinin vieroitusoireetkin tuntuvat olevan tiessään. Olisinko valmis kulkemaan saman polun läpi joka kerta purkkaa syödessäni? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa voimani ovat ehtyneet ja päätän nukkua hieman. Olen selvinnyt päivän ilman tupakkaa. Teen käsilläni ristinmerkin rintaani ja vaivun uneen.
-Voi saatana! Herään aivan märkänä hiestä. Hengitys on kiivasta, ja sydän paukuttaa niin, että korviin koskee. Näin juuri erittäin vittumaista unta hajanaisesta helvetistä, jossa verinen mies jahtasi minua Fiskarsin kirves kädessään. Kädet vapisevat. Katselen itseäni peilistä. Naama on alkanut nykiä pakonomaisesti puolelta toiselle. Kaikkien mahdollisten sivuvaikutusten lisäksi olen saanut vielä naamanväänteet bonus-sivuvaikutuksena. Johan on markkinat. En voi kuin tuijottaa lärviäni peilistä ja itkeä.
Päätän lopettaa tupakkalakon tähän paikkaan. Minun on pakko ajatella omaa terveyttäni. Totean kylmästi tupakanhimon vieneen voiton. Vieroitushoito ei ollutkaan minun juttuni. Mielessäni annan isoa kättä tupakoinnin lopettaneille henkilöille. Hiki sekoittuu kyyneliin. Menen ulos ja kiskaisen kunnon aamusauhut.
R. Maasusi
