Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Muut Elämän kiiltokuva
QR-Code dieser Seite

Elämän kiiltokuva Hot

Siinä hän istui, keskellä oman elämänsä kuplaa. Elämässä, joka oli hänelle tarjottu kuin kultalautaselta. Valmiiksi katetussa pöydässä, jonka ääreen hän istui vuosia sitten. Siinä hän istui ja katsoi omaa elämäänsä kuin kaunista kiiltokuvaa. Tosin siitä kiiltokuvasta oli jo kimalteet karisseet mattojen alle, lattioiden rakoihin, pyyhitty pois pölyräteillä. Siitä oli jo niin monta vuotta, että oli vaikea muistaa. Siitä kun oli oikeasti oma elämä, kun oli olemassa minä. Kovin nuori hän oli silloin, ja aika villikin. Ujo, mutta levoton. Sellainen, joka ei halunnut pysähtyä paikalleen. Sellainen, jonka tunteet menivät vuoristorataa. Sellainen, joka notkui viimeisenä baaritiskillä tai joka lähti vieraan miehen matkaan, mutta kääntyikin kotiin puolivälistä. Sellainen, joka jätti vääriä puhelinnumeroita ja katteettomia lupauksia taakseen. Sellainen, jota kukaan ei saanut kiinni. Juoruja ja rumia puheita hänestä kyllä riitti. Suurin osa keksittyjä, jonkun kateellisen suustaan päästämiä. Monet vieläpä niin uskomattomia, että täytyi ihmetellä, kenen mielikuvitus riittikään niitä keksimään. Tai kenen mielikuvitus riitti niitä uskomaan. Mutta sellaisia ihmiset ovat, kateellisia. Kateellisia siitä, että hän oli pieni ja siro, se, jolla oli pitkä kiiltävä tukka ja hymyilevät, kauniit kasvot. Vaikka ei hän sillä tavalla kaunis ollut, vaan sellainen pieni ja nätti, joka tanssi ja nauroi paljon. Sellainen, jonka viereen haluttiin istua, jolle tarjottiin juotavaa ja jolle puhuttiin mukavia. Ja sitten hän väsyi siihen. Väsyi niiden juttuihin, paheksuviin katseisiin, selän takana supinaan. Väsyi hymyilemään, tanssimaan ja lirkuttelemaan. Elämään vuoristoradassa ylös ja alas, itkemään ja nauramaan ja sanomaan, että mä soittelen, vaikka ei oikeasti soittaisi. Ja lopulta tuli se, jolle hän soitti ja jonka luokse hän muutti asumaan. Ja sen jälkeen oli me, ensin me kaksi, ja sitten kolme, ja sitten neljä. Tässä elämässä ei ollut vuoristoratoja, oli vain tasaisesti eteenpäin puksuttava juna, sellainen joka ei edes pysähtynyt asemille, koska kukaan ei ollut jäämässä pois. Hänestä tuli kiltti perheenäiti, sellainen josta ei puhuttu pahaa. Sellainen jota kukaan ei muista, ei edes itse. Elämä, jossa värit sekoittuivat toisiinsa ja haalenivat näkymättömiksi ennen kuin niistä ehti jäädä jälkeäkään. Eikä niitä kimalteitakaan enää löytänyt, ei vaikka yritti katsoa sohvien ja sängyn alta, ei vaikka olisi kuinka ravistellut mattoja. Oli vain kuva ja totiset kasvot ja kupla, jonka olisi voinut helposti rikkoa nostamalla kätensä ylös. Mutta kädet pysyivät kauniisti pöydän päällä, ristikkäin aseteltuina, liikkumattomina.

Ylläpidon palaute

 
Elämän kiiltokuva 2013-01-11 16:59:50 Alapo80
Arvosana 
 
4.0
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    January 11, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei Miimi!

Tuntui ensin, että lähdet kovin peruslinjalta liikkeelle ja hetken jännitin, että mitähän tästä tulee. Sait tarinan hienosti "aaltoilemaan". Ensi vaikutelma oli, että kaikki oli hyvin, kunnes kerroit menneen unohtamisesta ja varisseista kimalteista. Sitten luulin, että kaikki oli ollut ennen hauskempaa, mutta siihenkin elämään oli väsytty. Taas ajattelin, hieman ristiriitaisin tuntein, että nytkö tulee tuhkimotarinan onnellinen loppu, kun alkoi perheen väkiluku kasvaa ja jäätiin "sen oikean" kanssa, mutta lopulta lyttäsit senkin! :D

Ei jäänyt kuin yksi ajatus...tuo nainen ei ole koskaan tyytyväinen mihinkään. Toivottavasti haitkin jotain sellaista, ettei minulta vain mennyt tarinan ydin ohi. Minulle jäi myös vaikutelma, että halusit kritisoida jotain. Tavallaan kun aina on huonoa hetken hyvän jalkeen, niin olisiko sinulla tarinassa jokin syvempi ajatus jostain perimmäisestä tyytymättömyydestä arkeen tai jotain sen suuntaista...niitä tarinasi sai ainakin minut pohtimaan!

Kirjoituksesi kulkee mukavan kevyesti ja virheettömästi! Sitä on helppo lukea! Kuvailet osuvasti ja kauniisti päähenkilöä! Ei liikaa selittelyä, kuvailua tai ominaisuuksia. Juuri tarpeeksi, että lukija näkee tämän itse mielessään!

Eräs häiritsevä tekijä oli novellin loppuvaiheilla se, että henkilö, jonka kanssa lapset tulivat, oli vain joku, joka tuli jostain. Kerroit kuinka bilettäminen loppui ja alkoi rauhallinen oleminen. En väitä, etteikö ketään voisi tavata juoksematta baareissaa, mutta olisin hieman kaivannut lisätietoa siitä, mistä tämä henkilö löytyi.

Kirjoitat: "Oli vain kuva ja totiset kasvot ja kupla...". Tämä oli mahtava! Ainakin minulle jäi mieleen kuvailusi hymystä ja iloisuudesta ja tuo "totiset kasvot" lannistaa tämän mielikuvan täysin! Mahtavaa!!! :D

Päähenkilö taisi olla jo melko iäkäs, sillä se mitä lapsista tiedän, on että ne jos mitkä tuovat hymyä huulille...jos ei päähenkilö sitten ollut niihinkin kyllästynyt. Sitä en tosin halua suostua uskomaan!

Kiitos mielyttävästä novellista!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
30
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.0  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Elämän kiiltokuva 2013-01-17 10:33:58 Naispaholainen
Arvosana 
 
4.0
Naispaholainen Arvostellut: Naispaholainen    January 17, 2013
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut
Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS