Sanan lahja.
Sanan lahja. Eittämättä Sulo Hurmoksella oli se.
Kirkkosali täyttyi äärimmilleen sunnuntaisin uuden kirkkoherran julistaessa.
- Ahneuden synti, se ihmiskuntaa riivaa tänä päivänä ja se on kaiken pahan alku. Raha! Sillä tänä päivänä mitataan kaiken arvo. Raha! Siitä on ihminen itselleen epäjumalan rakentanut! jylisi Sulon ääni saarnastuolin korkeudesta, ja kansa tunsi kipeän piston sydämessään.
Myöhemmin Alma Vaulasalo odotteli sakastin oven takana. Oli asiaa kirkkoherralle.
Oli se kaunis saarna, Alma lausui ovesta astuvalle pappismiehelle.
Voisiko kirkkoherra tulla pitämään puheen Huttuvaaran Marttojen kevätjuhlaan?
Mikäpä jottei, Sulo ilmoitti. – Näistä epäseurakunnallisista tilaisuuksista olen laskuttanut kolmesataa tunnilta plus matkat ja ruoka.
