Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Nämä voisi olla jonkun laulun sanat. En tiedä onko tarkoitettu niin, mutta itselleni tulee vähän sellainen tunne.

Aika paljon toistetaan samaa teemaa, ilman että tulee mitään varsinaisesti uutta. Mikä voisi nimenomaan toimia jos tämä olisi laulu.

Suosikkikohtani oli alun
Feel complete
Feel loved
Feel valued
Feel at peace
Kuvittelen nuo jotenkin hyvin nopeasti laulettuun melodiaan. Taas, en yhtään tiedä oletko ajatellut mitään sinne päinkään. :D

Myös loppu oli hyvä, kun toi uuden näkökulman mukaan. Eli vaikka jonkun rakkaan menetyksen myötä on viety tuki ja turva, niin uneksia aina voi. Siellä voi kuvitella olevansa turvassa. Kunhan ei täysin vajoa unelmiinsa, ja unohda oikeasti elää...

Joissain aiemmissakin teksteissäsi olet fiktion kautta käsitellyt ajankohtaisia poliittisia aiheita. Tavallaan arvostan sitä, ja vaikka tässä ei varsinaisesti tuoda esiin mitään tiettyä poliittista kantaa, olen jotenkin muodostanut käsityksen että ajattelisin luultavasti monista asioista aika samansuuntaisesti kanssasi. Tämä nyt on vähän mutuilua eikä välttämättä oikeasti päde pitkälle, mutta sellainen viba on joskus tullut.

Tämä tarina on kirjoituksellisesti ihan ok, vaikka ihan ensimmäisessä kappaleessa kiinnitin huomiota vähän sekalaisiin asioihin, jotka kerrottiin samaan pötköön, eivätkä varsinaisesti liittyneet toisiinsa. Jokihaaran kokemus Oulusta (joka on tosiaan kiva kaupunki), ja hänen taustansa esiintyjänä. Molemmat toki liittyy tuohon puheeseen, jonka hän on pitämässä oululaisille, mutta aloitus ei kuitenkaan ollut vahvin mahdollinen, kun tuli heti semmoinen olo että miten nämä asiat nyt liittyvät toisiinsa.

Kokonaisuutena tässä ei ollut hirveästi sisältöä. Venäläinen salamurhaaja listi Suomen presidenttiehdokkaan, siinä kaikki. Olisin kaivannut jotain lisää. Vaikka tarina olisikin näin lyhyt, niin jonkinlainen näkökulma asiaan antaisi lukijalle enemmän mihin tarttua. Toki ottaen huomioon Venäjän nykypolitiikan tuo on ihan ajankohtainen aihe tekstille, mutta se ei varsinaisesti näyttäydy kritiikkinä tällaiselle toiminnalle, eikä oikeastaan minkäänlaisena keskustelun/ajatusten herättäjänäkään. Koska tässä ei ole mitään mikä herättäisi juurikaan mielenkiintoa, en voi antaa tämän enemmän tähtiä. Tästä ei siis ole varsinaisesti hirveästi kommentoitavaa, joskin siitä huolimatta olen näköjään ihan pitkän kommentin onnistunut jo kirjoittamaan. :D

Tarina alkaa sillä että velho Aride ilmestyy kuin tyhjästä pimeälle kadulle, joka on valaistu katulampuilla, ja ympärillä pyörii "jästejä". Melkein odotin, että seuraavaksi hän ottaa esiin pienen, hopeiselta savukkeensytyttimeltä näyttävän esineen, jolla hän sammuttaa katulamput. Sitten hän huomaa kissan tuijottavan itseään, ja toteaa: "Hassua nähdä sinut täällä, professori McGarmiwa." :D

Nojoo, ei se nyt ihan noin sentään mennyt. Tässä on oikeastaan aika mielenkiintoinen ennakkoasetelma. Haamujen ja elävien ihmisten välinen konflikti herättää paljon ajatuksia. Millaiset oikeudet kuolleilla pitäisi olla, jos ne uhkaavat olemassaolollaan eläviä? Mielenkiintoinen ajatus, mistä voisi heittää argumentteja puolin toisin. Ja varmasti lukuisat mielenosoittajat niin tekivätkin. Sitä ei vain tässä kerrottu.

Ennakkoasetelma on tosiaan hyvinkin mielenkiintoinen, mutta tarinana tämä ei ole kovin kiinnostavasti rakennettu. Tässähän ei oikeastaan tapahdu mitään ennen kuin ihan lopussa. Pitkään Aride vain ilmiintyy, kävelee ja loikkii muurien yli kohti haamujengiä, minkä aikana kerrotaan tuosta tilanteesta. Ja väliin tulee hirveän pitkä takauma hänen lapsuudestaan, jonka olisi jotenkin voinut erotella muusta tekstistä. Nyt mennään aika yhtäkkiä kuudensadan vuoden päähän, ja pysytäänkin siellä niin pitkään että vähän jo unohtuu mitä nykyisyydessä olikaan tapahtumassa, etenkin kun nykyisyydessä ei varsinaisesti ollut tapahtunut vielä mitään. Sitten lopulta päästään siihen hetkeen, missä tiede voittaa taikuuden ja jotain oikeasti tapahtuu. Miksi Aride muuten halusi tavata haamujen johtajan? Eihän heidän keskustelullaan varsinaisesti ollut mitään merkitystä, kun Aride joka tapauksessa käytti tutkijoiden uutta keksintöä karkottaakseen kaikki haamut, ja vaikutti jo tehneen päätöksensä sen käyttämisestä?

Paljon moraalisia kysymyksiähän tuo herättää, etenkin kun latinki sitten oli niin iso että ihmisiäkin kuoli räjähdyksessä roppakaupalla. Lopussa Aride vähän kyselee tästä "päättäjiltä", mutta ei kuitenkaan paljon. Näiden kunnollinen käsittely olisi mielestäni paikallaan, toisi vähän mielenkiintoa tarinaan. Nyt tässä vain tapahtui kamalia asioita, joista ei tiedetä kenenkään muun kuin Ariden näkemys, joka on suoraan sanottuna aika tylsä, "olisitte voineet varoittaa, tämä on tavallaan kansanmurha, mutta teen minä tämän kumminkin kunhan maksatte hyvin, ja plz yrittäkää vähän rajoittaa sen aiheuttamia tuhoja." Ja "päättäjät" vastaavat: "Meh". Tavallaan mielenkiintoinen tilanne siis, mutta sitten teksti jo loppuukin juuri kun siihen on tullut jotain kiinnostavaa sisältöä. Myöskin, millainen tuo poliittinen järjestelmä oikein on? Keitä ovat nämä "päättäjät"? Aika itsevaltaisesti voivat selvästi päätöksiään tehdä. Miksi mielenosoittajat vain seisoskelevat banneriensa kanssa haamualueen laidoilla, mikä ei selvästi hetkauta päättäjiä suuntaan tai toiseen? Miksi he eivät kieltäydy työskentelemästä päättäjille, jotka eivät heistä välitä, käy kapinaan tms? Onko tuolla niin tiukka poliisivaltio että tämmöinen ei olisi ollenkaan mahdollista? Vai onko asiat sitten kuitenkin muuten riittävän hyvin, että vaikka haamukysymys jakaisikin mielipiteitä, niin muuten kansalaisilla ei ole tarvetta käydä päättäjiä vastaan? Etenkin kun eivät tiedä mitään siitä minkälaisia päätöksiä kaupungintalon palaverihuoneessa todellisuudessa tehdään? Vai mikä homma, tämmöiset jää mietityttämään.

Pari kirjoitusteknistä juttua:
Aikamuodot vähän heitteli, eli pääosin tapahtumat kirjoitettiin menneessä muodossa, mutta välillä olivat lipsuneet nykymuotoon, esim: "Poliisit yrittivät hallita tilannetta parhaansa mukaan, mutta huonolla tuloksella. Pian palomiehet ja ensihoitajat saapuisivat paikalle. Tälläistä räjähdystä ei ole siinä kaupungissa koskaan ennen nähty."
Repliikeissä mielestäni ei pitäisi jakaa tällaisia eri virkkeiksi: '"Liiankin hyvin." Aride sanoi.' Koska tuossa se että Aride sanoi jotain, ei enää viittaa tuohon hänen repliikkiinsä, vaan nyt hän vain sanoo jotain mutta ei kerrota mitä. '"Liiankin hyvin", Aride sanoi.' Tämä olisi mielestäni oikeampi tapa, mutta olen kyllä huomannut että monet kirjoittavat tuolla sinun tavallasi, ja aina se tuntuu mielestäni yhtä oudolta.
Ja sitten miksi ihmeessä "kaatui" kirjoitetaan aina "kaatusi"?

Tiivistettynä, tarinassa on mielenkiintoinen tilanne, mutta siitä ei oteta irti läheskään kaikkea.

Jonkinlainen mysteerikertomus muistinsa menettäneestä miehestä. Joka ei kuitenkaan ole Johnny Depp.

On tässä ihan jänniä mysteerin elementtejä, mutta ei mitään erityisen terävää tai kiehtovaa sisältöä kuitenkaan. Esimerkiksi naisen kuolema voisi herättää vähän enemmän tunteita; nyt hän vain kuolee, en ihan tiedä mihin (verenhukkaan ehkä?), ja lopuksi mies muistaa miten nainen oli sokeutunut, mutta sitten teksti jo loppuukin kuin seinään. Oikeinkirjoituksesta, niin pilkut vaikuttavat olevan usein aika oudoissa paikoissa. Kirjoitustyyli tuntuu aika suoraviivaiselta eikä kovin omaperäiseltä, mikä sinänsä sopii tällaiseen jännitystarinaan hyvin, mutta jotenkin ehkä voisi olla vähän selkeämpää. Voi olla, että siihen vaikuttaa myös noi outoihin paikkoihin päätyneet, mun mielestä ylikäytetyt, pilkut.

Komppaan Arskaa. Todella tärähtäneitä tapahtumia lintujen auringonkukansiementen pöllimisestä ja oudon viestin saamisesta asuntoasi tyhjentävältä varkaalta kvanttifysiikkaan joka kannattaa pitää mielessä jos joskus jaksaisi vielä sen maratonin juosta. Ja oikeastaan kaikki siinä välillä oli ihan yhtä tärähtänyttä. Eli tässä tekstissä ei tylsää tai järkevää hetkeä tullut. Sanoisin että paras tärähtänyt kirjoitus mitä olen tähän mennessä lukenut! Tämän tyylilajin olet kyllä hanskannut erinomaisesti!

Aika päätöntä räiskintää. Ei innosta minua.

Teksti on itse asiassa aika hyvää ja värikästä. Tätä on tavallaan mukava lukea.

Mutta konteksti jää aika hämärään. Tapahtumista ja koko yleistilanteesta on vaikea saada selkoa. Olen kommentoinut samaa joihinkin aiempiinkin kirjoituksiisi. Kirjoittaa sinä kyllä osaat, mutta ainakin minun on vaikea päästä sisään siihen, että mistä oikein kirjoitat.

Minusta tämä oli vähän turhan yksinkertainen. Olisi sopinut paremmin satu- kuin fantasia-kategoriaan. Juoni oli aika pelkistetty, Elia auttaa ritaria tämän tehtävissä, joista emme yhtään tiedä että mistä ritari on saanut ne tietää. Elian päällä kasvoi ilmeisesti joku puu, mutta se oli vähän outo irrallinen tieto, joka ei nähdäkseni vaikuttanut tarinaan mitenkään. Luulisi että tuollaisella asialla olisi jotain merkitystä? Kiinnostaisi tietää, että mitä ihmettä Elia sillä puulla tekee, mutta se vain oli hänen päällään. Aluksi hänestä maalataan muutenkin ihan mielenkiintoista kuvaa, jotkut sanovat häntä huijariksi, toiset todella viisaaksi. Lukijaa alkaa kiinnostaa tuo hahmo, jotta voisi muodostaa hänestä oman näkemyksensä. Mutta Eliasta ei hahmona selviä oikeastaan yhtään mitään. No se, että hän suostuu auttamaan ritaria ja osaa lukea.

Jos olisin suhtautunut tähän lastensatuna niin olisi ehkä ollut parempi. Ja tarinan opetus oli, että jos rakkaasi on kuollut... niin mene itse perässä?

Etenkin, kun Navalnyita oli pitkään pidetty vankilassa todella karmeissa olosuhteissa, tämä sen jälkeen kun hän oli juuri ja juuri selvinnyt myrkytyksestä. Eli vaikka häntä ei olisikaan ollut tarkoitus murhata juuri nyt, niin ihmehän se olisi jos sellaisissa olosuhteissa jatkuvasti pitäminen ei ennemmin tai myöhemmin johtaisi kuolemaan... Näin Venäjällä nykyään.

Tässä oli taas sitä tuttua Arskaa, ja hyvällä tavalla. Mukava tarina Ermosta ja parista oudosta piparkakusta/meritähdestä... siis kuuhisesta. Hassuja otuksia. Vankikarkuri toi vähän jännitystä myös tarinaan.

Välillä oli kyllä todella hauskasti kirjoitettua tekstiä, kuten sulla parhaimmillaan on. Sellaista letkeää letkauttelua, joka saa väkisinkin hymyn huulille. Esimerkiksi "- Seis siihen paikkaan ja käpälät kohti tähtiä, taikka alkaa tulla persuksille sen verran järeetä susihaulia jotta on kohta pierulla valinnanvaraa mistä rööristä ulos parkasee." Vaikka pieruhuumori ei nyt välttämättä yleensä hirveästi iske, niin olihan tuo nyt ehdottoman huvittavasti laukaistu!

Sivustolla tapahtuu ehkä taas jotain outoa, kun repliikkiviivat näkyy välillä pisteinä. No, kyllähän teksti silti ihan luettavaa on, vaikka ne vähän oudoilta näyttääkin.

Tiivistettynä, ei ihan kaikista kovinta Arskaa, mutta aika lähellä kumminkin, eli erittäin vahva 3.5.