Siinä sitten tiirailin. Tupakka suussa ikkunanraossa.
Kylmä tuuli puhalsi savut sisälle huoneeseen.
Se värähteli kahvimeren pinnalla, osui verhoihin ja vieritti pölyhiukkaset pois pöydiltä.
En tuntenut mitään ja olin tyhjää täynnä.
Viimeksi tunsin jotain elokuussa. haroin sormillani pörröistä tukkaasi, kuuntelin kun ne kahisivat hiljaa.
Minä olin onnellinen. Sinä olit onnellinen. Me oltiin onnellisia.
Pari kuukautta myöhemmin. Istuttiin kalliolla, vakavina kuin olis kuolema jollekkin koittanut. En voinu olla huomaamatta sitä kimallusta silmäkulmassa.
Tarjosin jämät ja sait mun kaljat.
Ja kaikki oli taas okei.
