Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Isäpuoli
QR-Code dieser Seite

Isäpuoli Hot

Hänen hautansa
äidin haudasta
vaaksan verran vasemmalle

olen antanut jo anteeksi
totesin kun seisoin hänen hautansa äärellä

aika oli tehnyt tehtävänsä
olen antanut anteeksi
ihmiselle joka ei
ymmärtänyt
kuinka hän minua satutti
ja kuinka hän satuttikaan meitä kaikkia

Ainoa eripura on se
että hän ei tullut äidin viereen
Ehkä hänen uusi vaimonsa
menee hänen viereensä aikanaan

Hän oli yksinäinen mies
maalta
ja maalainen



Olen antanut jo anteeksi
että hän pilasi lapsuuteni

mutten koskaan unohda sitä

Ylläpidon palaute

 
Isäpuoli 2015-05-12 09:22:08 Alapo80
Arvosana 
 
3.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    May 12, 2015
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikkelis Tuuli!

Todella tunnerikas runo!

Hyvin kerrot pettämisestä ja pois lähtemisestä. Hieman jäin kaipaamaan konkretiaa satuttamisista, sillä en usko, että toinen nainen oli ainoa. Jotain väkivallasta ja pahoinpitelyistä. Jotain kokemuksista, kuinka läheiset kokevat vääryyttä. Eli sellaista, joka luo syvyyttä pahoihin tekoihin. Nyt puhut satuttamisesta, mutta se jää pinnalliseksi. Koetan siis sanoa, että pahojen tekojen konkretisoiminen luo voimakkaita mielikuvia ja tuntemuksia, jollaisiin monesti runoilla pyritään.

Hieman samaa, kuin edellisissä palautteissa. Eli runollisuus ja taiteellisuus (sellaisina kuin minä ne miellän) löytyy perussääntöjen rikkomisesta. Luodaan mielikuvia, jätetään jotain pois, murretaan sanajärjestys jne.
"olen antanut jo anteeksi
totesin kun seisoin hänen hautansa äärellä"
Ajatukseni:
"olen antanut anteeksi
totesin hautansa äärellä"

Hyvä loppu! Erinomaisesti vedit eron anteeksiantamiselle ja unohtamiselle!

Hyvä! Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS