Heippa! En kauheasta kirjoittele enää runoja vaan aina silloin tälloin. Täällä kun ei voi julkaista esim romaanin alkuja (vai voiko?) ja kun en novelleja kirjoita niin laitan nyt tällaisen. Tämä ei nyt todellakaan ole paras runoni, pitääpä joku päivä etsiä joku toinen. Terv IneaRose
YSTÄVÄ
Minulla on ystävä
Hänen nimensä on Andreas
Andreas on komea
hän on kuin kreikkalainen jumala
nykyaikaisessa paketissa
Kun menen hänen luokseen
me istumme monta tuntia
toisiamme vastapäätä
ja juttelemme
juttelemme
juttelemme
Kerran minulla oli paha olla ja hirveän vaikeaa
Andreas antoi minulle diapamia
Sitten katsoimme yhdessä internetistä
videonpätkän
jossa kahdelta huumevasikalta sahattiin päät irti
- Sen jälkeen totesimme, että ehkä meillä on kuitenkin ihan hyvin asiat.
Andreaksella on uima-allas
emme kuitenkaan ole koskaan uineet siellä
Andreaksen sängyssä on myyrälakanat
me nukumme aina niissä lakanoissa ja Andreas pitää minusta lujasti kiinni
koko yön hän pitää ihanat jumalaiset kätensä minun ympärilläni
puristaa turvallisesti itseään vasten
ja minulla on hyvä olla
Andreas urheilee
hän on upeavartaloisin miespuoleinen ystäväni, jonka minä tunnen
Andreas on kuitenkin ujo
hän ei ole harrastanut kuukausiin seksiä
minäkään en ole
saamme voimaa toistemme puutteista
olemme molemmat luovuttaneet
tietyllä tavalla
- meneehän se elämä näinkin, olemme todenneet
Andreas ui aina yksin yöpimeään aikaan meressä
sitten hän seisoo meren rannalla kauan aikaa
katselee ulapalle
ja vetää itseensä siitä voimaa
Olemme yhden kerran harrastaneet seksiä
Hemmetti, kun olin niin humalassa, etten muista siitä mitään!
Muistan vain
miten riisuin häneltä hänen vaaleansinisen puseronsa
ja vedin hänet lujasti itseäni vasten
hän tuli minun päälleni
Hellyys, rakkaus, läheisyys
Sen minä muistan
Tahtoisin muistaa enemmän
Andreas muistaa
mutta minä en uskalla kysyä häneltä, hänen muistojaan
hänen muistojaan minusta.
On kuitenkin hyvä tietää
että hän muistaa
Vaaliiko hän niitä muistojaan sydämessään?
Minä vaalisin
- jos muistaisin.
