Ylin kerros Hot

Kahvinkeittimen pehmeä porina sekoittuu sateen lauluun.
Pisarat nuolevat syksystä himmenneen ikkunan
jälleen tarpeelliseksi.

Kolme askelta.

Autuaita ovat he, joiden muistot hukkuvat viiniin.
Antaisin olemassa oloni, kun vain saisin unohtaa.
Unohtaa sen, mitä aisteillani totean todeksi.
Unohtaa kaiken, kuin ei mitään.

Kaksi askelta.

Heikoksi kutsuvat, apua tarvitsevaksi.
Käteen en kuitenkaan koskaan tarttunut,
astuin toisenkin jalan hautaan.

Sydän pumppaa syntymästä asti myrkkyä.
Auta siinä pienillä pillereillä, ole niin hyvä.
Mieli tukehduttaa ainoatkin ajatukset mustaan muoviin.
Auta siinä kauniilla sanoilla, ole niin hyvä.

Yksi askel.

Kahvi on valmista.
Sade hiljentyy kuuntelemaan.
Jäljellä on viimeinen askel
korventavan katkeruuden ja rauhan välillä.
Se kepein, helpottavin askel.
Tumma verho raottuu ja piikkilanka antaa periksi.

Vihdoinkin vapaa.