Sade ei välitä sulkeutua maan alle
se haluaa elää
muodostaa virtoja
loputon kierto terälehdeltä valtamereen
Sade peittää puheen ja
hukkaa kaiun
kostuttaa sarveiskalvon niin,
ettei voi nähdä selvästi
mihin on menossa
En valita märistä vaatteista
En valita kylmistä vaatteista
En edes ryppyisestä ihosta varpaiden päässä
En suolan mausta suussa
Linja-auton ikkunassa kilpa-ajo
pisara valuu, yhtyy toiseen
minusta nousee kostea ilma,
joka saa lasin umpeen
etten enää näe alas juoksevia noroja
jotka pian kääntyvät vauhdista poikittain
sitten se on menoa
Jos sade on Sinun tapasi puhua,
niin minä kuuntelen
Jos sade on Sinun hellä kätesi,
niin minä odotan
En välitä märistä vaatteista
En välitä kylmistä vaatteista
En edes villasukan nihkeästä pinnasta
En mustasta tienpinnasta
Ennen kuin maata nuoleva loputon virta
kaluaa kallion pois kuin
kieli ja sylki tikkarin,
haluan nähdä miten linnut löytävät
etelään ilman tähtikarttaa
jonka olet piilottanut
pilvien taa.
