Miekka Hot

En tiedä kuuluisiko tämä oikeasti runo kategorian alle, mutta tänne sen nyt silti laitoin...


Valhe, se oli miekkasi nimi. Iskit minuun sillä kerran, ja toisenkin.
Luulin jo että muuttuisit, mutta hölmö kun olin, en tajunnut, että miekan kantaja oli itse valheiden kuningas.
Niinpä vuosia odotin, kestin, kärsin ja tyhjenin, kun kavalan valheen tekemät reiät olivat syöneet minut melkein kokonaan.
Viimein kuitenkin heräsin kun huomasin, että en ollut miekkasi antamaa kohtaloa ansainnut.
Valheesi olivat jättäneet jälkensä muihinkin,
minulle tärkeisiin ihmisiin.
Sinulle tärkeintä oli aina vain oma aseesi, jota varjelit paremmin kuin omaa lastasi. Loppusi tuli kun valheesi sinut söivät, nielivät sinut ansaan, josta ei päässyt ulos ennen kuin löytäisi langan, tuon elämän kirkkaan punaisen langan.
Mutta ei, et sitä edes etsinyt vaan ajoit itsesi umpikujaan, ja miekkasi, joka kerran oli mahtava liittolaisesi löysi sinut.
Nyt se tekee sinuun hitaasti reikiä, joita aseesi kerran teki minuun.
Eikä se lopeta, ennen kuin on syönyt sinut kokonaan.
Nytkin se syö sinua jossain, tiedän sen...