Toivo
Kun rakastuu, sydän ihan pakahtuu.
Se tuntuu joka kolossa, kuin perhosia vatsanpohjassa. Järki jättää, ajatukset lyö tyhjää.
Koko muun maailman voi syrjään työntää.
Ei sitä voi selittää, ennen kuin tunne tää hellittää.
En haluaisi siitä luopua, en toivoisi sen loppuvan koskaan.
Mutta silti mietin, nyt aina yksin.
Jos en sua kohta saa, mä toivoni kaivoon heitän. Ne palaset meistä, joskus niin kauniit, nyt tuuleen kadonneet.
Mutta jos vielä hetken aikaa, toivoni soihtu jaksaa palaa,
palaset uudelleen järjestän, sinut vierelleni saan.
Enkä irti koskaan päästä, ethän sinäkään?
