Arvostelut käyttäjältä Arska

Tämä on hyvä!

Runomuotoinen symboliikka rakentaa tarinaa herkällä ja varmalla otteella.
Tässä runossa sisällöllinen kertomus luo yhtenäisen ja ehyen kokonaisuuden, joka etenee alkusanoista eteenpäin elävästi ja jopa omalla tavallaan suoraviivaisesti. Näin syntyvä selkeä tarinakulku ottaa lukijansa matkaan ja syntyvien mielikuvien myötä suoraan runon syvimpään olemukseen.

Tämä runo on erinomainen osoitus siitä, kuinka runoon luodaan helppo omaksuttavuus. Ei siihen tarvita monimutkaisia vertauskuvia. Sujuva sisällöllinen ote vie lukijan runoon, ja sen sisäiseen maailmaan.

Tämä on runo, jollaisista minä henkilökohtaisesti pidän.

Kiitos.

Harmaa. Mitä se oikeastaan on? Onko se vaaleanmustaa? Tumman vaaleaa? Joka tapauksessa se on värikoodi, joka on helppo rinnastaa syksysateen apaattiseen olemukseen. Viluiseen tunnelmaan, värien katoamiseen, ja mielialan matalapaineeseen.

Käsittelet omaa harmaatasi runossa lämpimin ajatuksin, luoden harmauden kautta sateenkaaren spektrikirjon hävittämään sitä kylmää kosteutta. Runosi henkii jotain sellaista sisäistä rauhaa ja lempeyttä, jonka optimistinen, luottava elämänasenne rakentaa. Sillä katoavaista on harmaus syksyisistä sadepäivistäkin ja hyvä niin.

Havaitsin sinun tuotantoasi myös toisaalla. Etsiskelin jotain toista foorumia, jolle siirtyisin. Sinulla on pidempi kokemus tuolla toisaalla joten haluaisin tiedustlla, voitko suositella tuota käyttämäsi sivustoa?
-----Kiitos runostasi------

Runojen maailmassa ei sanoilla ole merkitystä. Merkityksellä on sanansa sanottavana ja ne se sanoo.

Ei sanoilla, sisällöllä sitäkin enemmän, ja sykkeellä. Sisällöllä ja sykkeellä syntyvät runot, tai sitten ne syntyvät sisällöstä ja sykkeestä.

En näitä runoja ala sen enempiä kehumaan. Ne itsessään kertovat kaiken oleellisen itsestään. Ja se on enemmän kuin tuhat kiiltokuvaa pystyy kertomaan.


Tykkään todella.

Tässä kokoelma runoutta, joka puhuttelee sisällöllisellä mielikuvarakenteellaan. Selkeää ja ilmavaa ilmaisukieltä joka nousee kukkaansa juuri erinomaisella runomaisuudellaan.

Eipä tätä juurikaan tarvitse käydä kommentoimaan laajemmalti. Runot kertovat itse kaiken olennaisen itsesstään. Upean keveyden ja raikkaan ilmaisun taidonnäytteitä ovat kaikki. Toivottaavasti lisää on tulossa ja pian.

Osasipa ottaa lukijansa tämä lyriikka. Kiitos.

Mukava tunnelma runossasi. Jotenkin tuntuisi siltä, että runo on tarkoitettu välittämään hieman haikeaa tunnelmaa, mutta taidan olla väärässä. Itsekin löydän pikemminkin jotain rauhallisuuden ja pysähtyneen ajankuvan välittymistä. Jopa jotain sellaista, mikä liittyy mielihyvään, mutta en pysty määrittelemään sitä.

Tunnelman selkeästä verkkaisuudesta, jopa siitä huolimatta, että kuvaus luo tuon ajanpysähtymisen tunteen, runosi välittää myös hienoista yllätyksellisyyttä, jotain sellaista mikä asettuu vastustamaan ennakkoaavistusta. Pidän tälläisestä.

Kiitos.

Oivallisesti nimikoitu mielipide. Asia on juuri noin, määrähän se saa myrkyn vaikuttamaan.
Sikäli itseäni miellyttää tekstissä esiin tuotu näkemys, että itse olen kulkenut jokseenkin samanlaista polkua. En ole absolutisti, mutta en oikeastaan voisi määritellä itseäni edes kohtuukäyttäjäksi, sillä alkoholin käyttöni on mielestäni jotain siltä väliltä. Tämäkin alkuvuosi on mennyt tipattomasti ilman mitään teema-ajatusta.

Minun nuoruudessani oli ehkä vieläkin haastavampaa olla kupittamatta, sillä se oli hyvin harvinaista, ja siihen kyllä kaveriporukka puuttui hanakalla otteella. Joten kyllä tuo tilanne itsellenikin on tutuksi tullut. Toki kaveritkin oppivat ajan myötä sen, ettei minulle välttämättä kannattanut turhaan tuputtaa. saatoin ottaa yhden, tai kaksi, mutten juurikaan juovuksiin asti.

Hyvä mielipidekirjoitus, joka saa pohtimaan, kuinkahan moni lähtee vastentahtoisestikin virran mukaan, kun ei kehtaa hannata vastaankaan. Kaveriporukassa sosiaalinen paine vie helposti mukanaan. Ja todella: Määrä tekee myrkyn.

Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta mielipiteestäsi.

Nyt tietysti palautteeseeni vaikuttaa se, että olen lukenut tämän runon jälkikeskustelun ja tiedän näin kirjoittajan lähtöajatuksesta.

Runohan avautuu siitä, kun retkahtaja havahtuu livenneensä itselleen asettamastaan päätöksestä.
Pettymyksen painolasti tuntuu istuvan niskanpäällä kuin betoniporsas. Se painaa mieltä ja tekemistä, kivireen tavoin. Säkeistö kuvaa pettymyksen taakkaa ja sen suuruutta.

Tunnelma runossa kuvaa juuri pettymystä itseen ja siihen, ettei ole pystynyt pysymään tavoittelemassan.

Runo todella välittää tunnelman, ja sehän lienee runojen tarkoituskin on.

Runojen rakenteella voi vaikuttaa tuohon kuvaillun välittymiseen, ja siihen kuinka se, mitä rivien väliin on kätketty, heijastuu tavoitettavaksi. Sen määrittelee kirjoittaja luodessaan tekstiään.

Näkemyksiä voi toki avata erilaisin variaatioin ja mietin itsekseni tuota viimeistä säkeistöä, johon aiempikin palaute osittain keskittyi. Muuttaisiko sisällön avautumista versio:

Nyt olemukseni,

katuojan kuningattaren kaltainen.

Kruununa pahvikuoret,

ylläni punaviinin punasteleva tahrapuku.


Versio avaisi runoa ehkä hieman toisella valotuksella, mutta jättäisi pois myös jotain alkuperäisestä tunnelmasta ja sen rivien välissä siintävästä tulkinnasta.
Oikeastaan en muuttaisi mitään alkuperäisestä, vaan lukisin sitä etsien juuri sitä kirjoittajan hakemaa sisällöllistä tunnetta. Samana en sitä tietenkään löytäisi, mutta soveltuvana niihin omien lähtökohtieni antamiin viitteisiin uskon löytäväni jotain sen läheltä.

Kiitos runostasi.

Hei Neuvostoliitto.
Sinulla on aivan loistavia aiheita novelleiksi, mutta et kirjoita niitä. Miksi? Tässäkin vain esittelet juonen runkoa hieman, mutta siihen se jää. Vaikka tämä olisikin aloitusjakso, niin pitäisi siinä olla jotain sisältöä. Joitakin epätarkkuuksia löytyy tässä lyhyessä pätkässäkin. Lukijana jään pohtimaan Dareaniaksen matkaa. Mainitset avarusaluksen poistuneen linnunradan ulkopuolelle. Kapteeni Geordi Worf ilmoittaa USS Dareaniksen poistuneen aurinkokunnan ulkopuolelle. Tietysti linnunradalta poistunut alus on takuulla myös aurinkokunnan ulkopuolella, mutta se ei tarkoita samaa.

Tätä runoasi on todella vaikea lähteä kommentoimaan. Avaat runosi sisällöllistä sanomaa kirjoittajan lähtökohdista, ja se tavallaan vie omat ajatukseni suoraan runon sisäiseen maailmaan. Tämä taatusti, ainakin osittain, vie lukijana minut siihen tunnelmaan, jota olet runoosi sisäistänyt. Lukijan löytöretki runoosi on siis valmiiksi viitoitettu ja se leikkaa osan löytämisen ilosta.
Tiedostan toki runosi olevan sinulle hyvin henkilökohtainen ja siksi haluat avata sisältöä lukijallesi ja tuo avaus on varmasti perusteltua, mutta olisiko sen voinut kiinnittää runon perään? En minä tiedä olisiko mikään muuttunut.

Runo itse henkii tunnetta ja määrätietoisesti se kulkee kaipuun polkuja. Tunteikas ja kuvaileva ilmaisukieli tekee voimakkaan vaikutuksen lukijaan, eikä mainitsemasi kliseisyys nouse ainakaan liiaksi esiin. Itseasiassa, piti jopa palata takaisin säkeisiin etsimään sitä.
Vanhahtava aksentti pukee runoosi pehmeyttä ja luo siihen sitä omaperäistä tunnelmaa, joka rakentaa kaipuun kielikuvista runosi tunteikkuuden.

Kauniisti ja herkällä kynällä piirrettyä kaipauksen kuvausta. Pidin tästäkin.

Sinulla on hyviä ideoita novellien aiheeksi. Aiheet vain kehittymään ja kirjoita ne novelleiksi, tai jopa romaaneiksi. Erinomainen esimerkki tuo Titanicin tuhon estäminen, ja siitä seuraava historiallisen kehitykssen toisenlainen eteneminen.

Mielikuvitustuotteessa tuollainen faktan ja fiktion sekoitus antaa mainiot lähtökohdat huikeisiin visioihin.

Perusteluna kahdelle tähdelle: Tämä ei ole novelli. Tämä on huikea ja kehityskelpoinen aihe mitä erinomaisimpaan tarinaan. Tarina vain pitää kirjoittaa esiin.