Arvostelut käyttäjältä Arska

Juuri näin. Täyttä asiaa kyllä, mutta kyseessä voi olla sekin että teksti on kirjoitettu muussa yhteydessä jossa tavutus on ollut tarpeen. Kopioituna ja tälle sivustolle liitettynä rivijaot eivät ole osuneet yksiin alkuperäisen tekstimuodon kanssa ja tavuviivat ovat sitten sattuman sanelemissa kohdissa.

Toinen seikka on tuo kappalejako. Olen itsekin joutunut tilaanteisiin, joissa tänne siirretty teksti hukkaa kappalejakonsa ja joskus repliikkien etumerkinnät. Jos siirtoikkunaa katselee ennen lähettämistä, voi vielä vaikuttaa noihin seikkoihin. Monesti itse ainakin olen niin huolimaton, etten käy siinä vaiheessa enää lukemaan kirjoittelemiani juttuja uudelleen, vaan tulee lähetettyä tuotos samantien. Ja... KYLLÄ, kyllä se harmittaa myöhemmin.

Kaiketi siihen on vaikuttamassa käytössä oleva kirjoitusohjelma. Itselläni on käytössä myös ikivanha "puuhiilillä" lämpiävä potkukäynnisteinen pöytäkone, jonka näppäinäänet ovat musiikkia kirjoittaville korvilleni, joten sitä tulee käytettyä tarinoiden dokumentointiin silloin tällöin. Verkossahan tuo polkumylly ei ole, joten tekstit kiinnitän cd levylle, ja siitä sitten joitakin eteenpäin foorumille asti.
Jotenkin ja jostakin käsittämättömästä syystä noissa siirroissa tapahtuu kaikenlaisia hämäriä hommia, joissa sitten varsinkin kappalejaot katoavat. Kumma ettei samaa koskaan tapahdu kirjoitusvirheille.

Taas jotain aivan mahtavaa tarinanjuoksetusta. Osaat todella laatia tekstisi yllättävästi ja todella omaperäisellä tavallasi luot huumorilla siihen aivan käsittämättömän kiinnostavan vireen.

Nämä "tarahtäneet" ovat ehdottomasti si vuston raikkainta antia, ei ehkä vielä nykyisen käsityksen mukaan sitä " korkeakulttuuria", mutta ajat muuttuvat, ja viihdettä tämä on sieltä terävimmästä päästä. Toivottavasti tälle löytyy lajenpaa lukijakuntaa. Nämä kuuluisivat ehdottomasti kansien väliin.

Uusia rautoja vain tuleen ja Rauhaa ja Rakkautta.

No, olihan se aivan varmasti juuri noin.

Mukavaa kysymysasettelua kesäisessä hengessä runomittaan.

Mukavasti mieleen nousevat ne lapsuuden kesät, jotka kestivät pitkään ja kuinka lämpimiä ne olivatkaan.

Tuot esiin tuon lintujen laulun ja se jotenkin sykähdyttää. Mieleeni on jäänyt kesäiset muistot juuri tuosta aiheesta. Asuimme maalla ja polku uimarantaan kulki kallioisten mäkien väliin jääneessä lehtometsässä. Korkeat lehtipuut peittivät ison osan päivänvalosta ja alle jäi hämärä vihreys. Ja, - se lintujen laulu. Se oli jotain aivan huumaavaa siinä muutoin kaikilta ympäristön ääniltä suojatussa lehdossa. Kuinka monesti istuinkaan siinä kallioisen rinteen alimmilla lohkareilla ja kuuntelin sitä alkukesän konserttia luonnon omassa salissa. Voi, pystyit kirjoittamaan tuon tunnelman esiin runollasi.

Ja taisipa siinä sitä kaihoa olla aikalailla enemmän, siinä kesän viimeisessä henkäyksessä.

Kiitos runostasi.

Oudosti toimii sivusto näemmä. Kommenttini ei rekisteröitynyt arvostelun kera, eikä näemmä lisännyt arvostelujen lukumäärää. Tässä tähdet kommenttini kohdalle.

Nämä "tärähtäneet" kirjoituksesi ovat omalaatuisella tavallaan todella viihdyttävää luettavaa. Tarina soljuu mukavasti ja täynnä käänteitä, joita ei todellakaan voi etukäteen aavistaa.

Tuo yllättävyys osaakin kiehtoa lukiessa. Mietin noita yhdyssanajuttuja tarinoissasi: onko ne todella virheita, vai tarkoituksella rakennettu lukijan ajatuakulkua kohdentamaan joihinkin yksityiskohtiin. Joka tapauksessa ne tuntuvat toimivan niin.

Kyllä näitä lystikseen lukee. Omaperäisellä tavallaan todella viihdyttävää lukemista.

Kiitos taas kerran maukkaasta lukuhetkasta.

Wau!!! Nyt putosin rattaalta ja kipeesti. Tekstin sisältämästä sanomasta en saa mitään otetta, eli en pysty samaistumaan sanomaan, saati ottamaan siihen kantaa.
Tänne kirjoittamasi tarinathan ovat heränneet jo henkiin silloin, kun ne kirjoitit, ja ne taatusti myös luetaan. Ei siihen enää mediaa erikseen tarvita.

Ja mitä tulee tuohon ensimmäiseen lauseeseen, jokainen meistä käy sotansa omassa mielessään ja ehkä se, että tuon sodan käy aina itseään vatsaan luo mielikuvan siitä häviöstä. Mielikuva on sikälis todenmukainenkin, että sodassa itseään vastaan häviää aina, mutta samalla myös voittaa aina.

Tsemppiä teksteihisi. Ainakin minä odotan niitä jatkuvasti.

----Arska----

--joskus vain on niitä huonompia päiviä. Silloin on aina hyvä päivä luoda ja kirjoittaa--

Jep.

Mukavaa luettavaa nämä "tärähtäneet". Jollakin omaperäisellä tavallaan jopa koukuttavaa tekstiä. Mukavasti luot luettavaa, joka ei jä"raameihinsa2, vaan uudistuu säilyttäen silti omaperäisen rakenteensa.

Jollakin tavalla nämä nostavat mieleeni aivan kakarana lukemiani "Paroni von Munchausenin seikkailuja" kirjoitin tuon nimen aivan muistista ja siinä voi olla hieman ikämuuntumaa. Hieman myös samaa fiilidtä kuin tarinassa satavuotiaassa, joka karkasi ikkunsata ja katosi.

Hienosti kieputat tapahtumia ja luot yllättäviä ja hauskoja käänteitä. Ehdotonta eliittiä näillä sivuilla omaperäisyytensä vuoksi. Kuten Oriodionkin kommentissaan mainitsee, ei varmasti ole kaikille helppoa luoda vastaavaa tuotetta. Omaperäisyydellä erotut eduksesi ja siinä on myös vahvuutesi kirjoittajana. Toivon sinulle ja näille teksteillesi menestystä jatkossa.

Onhan tämä todella viihteellistä luettavaa. Tarina täyttä toimintaa, josta ei yllättävät käänteet puutu. Kyllä tätä mielellään lukee, ja ei liene poissuljettu sekään että, joku kustantaja ottaisi tästä omaperäisyydestä kiinni, ja mikäli materiaalia olisi kirjaksi asti, laittaisi painotuotteen markkinoille.

On tässä siinä määrin omaperäisyyttä ja toisenlaista näkökulmaa kirjalliseen kerrontaan että, riski kannattaisi ehkä ottaa.
Kaikkiinhan tälläinen ei tietenkään uppoa, mutta luultavasti meitä kerrontaan uppoavia on kohtalaisen laaja joukko. Tykittämistähän tuo todellakin on ja tarinahan suorastaan lentää je lennättä myös lukijoitaan.
Täydestä tähtisikermästä jätin yhden vielä taivaalle tuon ulkoasun vuoksi. Kappalejakoon kaipaisin vielä hieman enemmän paneutumista. Tosin siinä voi olla tämän sivuston ominaisuudesta kyse. Joitakin kirjoitusohjelmia tämä ei täysin toista tuon kappalejaon osalta. Seikka, johon olen joitakin kertoja törmännyt

Todella jännä perusajatus tarinassa. Tykkäsin kertomuksen rakenteesta, vaikka tämä on jätetty tunnelmaltaan tavallaan keskeneräiseksi, kuten Oriodion toteaa.

Räiskyvät tapahtumat ja suuri seikkailu on jätetty ulos kerronnassa, ja silti tai ehkä juuri siksi kerronnassa on jotain joka suuresti viehättää ja luo omaperäistä tunnelmää. Mitä tästä olisikaan voinut saada mikäli tarina olisi rakennettu pidemmän kaavan mukaan, ja sama tunnelma olisi onnistuttu pitämään yllä.

Siis jännällä tavalla ja ilman suurta jännitystä tarinassa edetään.
Muukalaiset vain tulevat ja ilmoittavat: "terve vaan. Viemme teiltä jonkin verran mehtiä, kuten olemme aiemminkin vieneet. Ai niin, rikoimme teidän pyssynne ja laittelimme malliksi joitakin suurkaupunkejanne muroiksi. Jotta silleen. Se on moro taas ja nähdään ensikerralla."

Tässä on muukalaisten ylivertaisuus osattu tuoda esiin ja tehty se jännällä tavalla ilman isompaa jännitettä. Tykkäsin

Rempseä ja viihdyttävä tarina Helkasta ja hänen omalaatuisuudestaan. Arvattavasti Helkalle löytyy myös jostakin esikuva.

Hyvä ja kiinnostavalla tavalla kuvaileva kerronta vie tarinaa mukavasti ja tapahtumien yksityiskohtainen kuvailu nostaa lukijan mielikuviin tapahtumamiljöön henkilöineen mielenkiintoisena kokonaisuutena.

Roisipuheisen Helkan esiinnosto omine erikoisuuksineen, ja hänen taustoittamisensa luo tarinalle laajemman ulottuvuuden. Helkalla on kyläyhteisössään asema, jossa hänet otetaan huomioon. Ei ehkä auktoriteettinsä, vaan arvaamottumuutensa vuoksi. Kukapa haluaisi joutua päähenkilöksi Helkan tarinakehitelmiin. Luultavasti Helka, joka ei aivan täysillä purjeilla aja, omalla tavallaan ymmärträä asian ja osaa käyttää sitä omien tarkoitusperien hyväksi.

Kiinnostava tarina ja kiinnostavalla tavalla esiintuotu.