Arvostelut käyttäjältä Arska

Todella jännä perusajatus tarinassa. Tykkäsin kertomuksen rakenteesta, vaikka tämä on jätetty tunnelmaltaan tavallaan keskeneräiseksi, kuten Oriodion toteaa.

Räiskyvät tapahtumat ja suuri seikkailu on jätetty ulos kerronnassa, ja silti tai ehkä juuri siksi kerronnassa on jotain joka suuresti viehättää ja luo omaperäistä tunnelmää. Mitä tästä olisikaan voinut saada mikäli tarina olisi rakennettu pidemmän kaavan mukaan, ja sama tunnelma olisi onnistuttu pitämään yllä.

Siis jännällä tavalla ja ilman suurta jännitystä tarinassa edetään.
Muukalaiset vain tulevat ja ilmoittavat: "terve vaan. Viemme teiltä jonkin verran mehtiä, kuten olemme aiemminkin vieneet. Ai niin, rikoimme teidän pyssynne ja laittelimme malliksi joitakin suurkaupunkejanne muroiksi. Jotta silleen. Se on moro taas ja nähdään ensikerralla."

Tässä on muukalaisten ylivertaisuus osattu tuoda esiin ja tehty se jännällä tavalla ilman isompaa jännitettä. Tykkäsin

Rempseä ja viihdyttävä tarina Helkasta ja hänen omalaatuisuudestaan. Arvattavasti Helkalle löytyy myös jostakin esikuva.

Hyvä ja kiinnostavalla tavalla kuvaileva kerronta vie tarinaa mukavasti ja tapahtumien yksityiskohtainen kuvailu nostaa lukijan mielikuviin tapahtumamiljöön henkilöineen mielenkiintoisena kokonaisuutena.

Roisipuheisen Helkan esiinnosto omine erikoisuuksineen, ja hänen taustoittamisensa luo tarinalle laajemman ulottuvuuden. Helkalla on kyläyhteisössään asema, jossa hänet otetaan huomioon. Ei ehkä auktoriteettinsä, vaan arvaamottumuutensa vuoksi. Kukapa haluaisi joutua päähenkilöksi Helkan tarinakehitelmiin. Luultavasti Helka, joka ei aivan täysillä purjeilla aja, omalla tavallaan ymmärträä asian ja osaa käyttää sitä omien tarkoitusperien hyväksi.

Kiinnostava tarina ja kiinnostavalla tavalla esiintuotu.

Nyt vihdoinkin päästiin asiaan. Tarkoitam sitä että vihdoinkin sain aikaiseksi kommentoida tätä kirjoitusta.

Siis varmaankin kymmenen prosenttia kaikista lukumerkinnöistä tulee minulta ja silti en päässyt tarinassa kuin ehkä puoliväliin.
Päätin kyllä lukeaa koko novellin, mutta tehtävä osottautui mahdottomaksi. En vain pysty. Monta yritystä vaati, ja vaikka päätös oli luja, en vain saa itseäni pakotettua vastaanottamaan tarinan sisäistä antia.

Ajatuksia se kyllä nostatti eikä mitään muuta. Ajatuksia siitä, kuinka ahdasmielisksi meidät kasvatetaan tämän luterilaisen elämänkatsomuksen kautta.

Minä en pystynyt mieltämään kertomuksen tilanetta kolmetoistavuotaan pojan ja keski-ikää lähestyvän naisen eroottisesta hetkestä. Oli pakko keskeyttää lukeminen ja käydä vain lopussa varmistamassa, ettei Vesku vain jollakin ovelalla tavalla vetänyt lukijoitaan alta kölin.

Tarinassahan kaiketi molemmat tarinahenkilöt saivat sen mitä halusivat, eikä sen pitäisi olla keltään pois. Eikä Jannellekaan mitään traumaperäisiä takautumia tuon lopputekstin mukaan jäänyt.

Kertomuksen sisäisestä ja eroottisesta vaikutelmasta, jota lähinnä pornahtavaksi sanoisin sen tarkan kuvailun johdosta, en paljoakaan saanut, mutta ison työn Vesku on tehnyt kerronnan ja kuvailun suhteen. Sen voin nähdä jo siitä, noin puolikkaasta tarinasta, jonka sain läpikäytyä.

Tarina sisällöllään ei siis juurikaan pystynyt ahdasmielisyyttäni avartamaan, mutta sai se minut lähestymään omaa näkemysmaailmaani toisella tavalla ja avarsi sitä käsitystäni omasta ahdasmielisyydestäni.
Juuri tuosta avartavuudesta tarina ansaitsee kirkkaat viisi tähteä. Tämä tuskin on ollut aivan kirjoittajan tavoite, mutta eihän sitä aina arvaa...

Erotiikka: sehän on erinomainen asia, ja kyllä pornollekin on oma tilauksnsa, eihän sitä muuten olisi.

Kyllä Naisen kosketukselle aivan varmasti on oma vankka kannattajakuntansa. Aivan varmasti.

Hyvä ja mielenkiintoinen kuvaus Aikosta. Kertomus arjen sankaruudesta ja jopa eräänlainen selviytymistarina, joka kulkee realistisesti kuvaten yhden peräänantamattoman ihmisen vaikutusta yhteisössään.

On helppoa yhdistää kerronta aitoon tapahtumamiljööseen, ja aitoihin tapahtumiin. Näitä Aikkoja on keskuudessamme, vaikka monesti heidän tekonsa ja vaikutuksensa muiden arkeen jäävätkin vähemmälle huomiolle. Hyvä että nostit aiheen esiin.

Uskon Aikon tarinan pohjautuvan vahvasti todellisuuteen, vaikka nimet tietysti oletkin vaihtanut. Silti itse löysin jopa selkeitä yhtäläisyyksiä juuri tuolla murrealueella toimivaan mansikanviljelijään. Toki puhdasta sattumaa, mutta antoi mukavasti lisätunnetta lukemiseeni.

On jäänyt luvattoman vähiin ajanviettoni tällä foorumilla muiden kiireitten vuoksi, mutta toki tulen lukemaan nuo toisetkin tekstisi.




Kiitos tekstistäsi.

---Arska---

Kyllähän se vihaksi istää, kun herrasmiehenä käyttäytyä koittaa, mutta ei vain mene perille ....-tana.

Hauskasti huumoroitu kerrontatapa vie kyllä teemaa eteenpäin. Aivan alussa pieni yhdyssanaasia hieman karahtu, mutta kun tarina lähti viemään lukijaa, niin sitten mentiinkin.

Jatkoa jään odottamaan kiinnostuneena. Mitä kaikkea herasmiehien matkalle osuukaan?

Kyllä tuli omat kouluajat pienessä maalaiskoulussa mieleen. Tiukkanutturainen vanhapiika opettaja jolle oli selvää ettei mökkiläisen kakarat voi ihan täyspäisiä olla. Ehkä ei oltukaan.
Toisin näiden talollisen lapsien kanssa. Kun kolmannella vertasi omaa seiskan laakennonkokeen vastauksia isontalonmarjutin paperissa oleviin kympin vastauksiin niin en eroa huomannut. Se siitä, koulut käytiin ja ylemmille luokille siirryttyäni alkoivat numerotkin muuttua mukavimmiksi.

Minulle tuo kirjoituksesi on aitoa realismia. Lykkäsi mukavat nostalgista pintaan.

Itse tarinassa käsittelet aihetta kiinnostavasti ja jopa lempeällä otteella. Oikein helposti vastaanotettavaa tekstiä, jota itse ainakin luen kiinnostuksella.

Näppäile palautetta puhelimella, joten tämä lyhyesti esiin. Kiitos kiinnostavasta tarinasta. On helppoa uskoa tällä olevan todellisuuspohjaakin.

Hauskan leppoisaa huumorilatausta , johon on saatu sisällytettyä sopivasti tilannekomiikkaa. Helppolukuista ja puhdaspiirteistä tilannekuvailua, joka todella saa lukijan mukaansa ja nostattaa pienen hymykareen suupieleen kuin huomaamatta.

Syksyhän on pian kohdalla ja se on "keltaisenlehdistön ilmaisjakelun kulta-aikaa", joten haravatilanteita kartoittamaan, jottei näitä yllätyksiä tule viimehetkien haravointiin.

Hauska tarina

Aliisa Husson tarina.

Eräässä yhteydessä on ilmennyt epätietoisuutta siitä onko kirjoittamallani tarinalla olemassa todellisuuspohjaa, on lienee paikallaan paljastaa aiheeseen liittyvät faktat.

- Hämmänauteen suo on olemassa ja sijaitsee kerrotussa kohteessa.
- Suon nimi johtuu saamani tiedon mukaan " sanamuunnoksesta".
- Reiska on todellisuudessakin pikkuserkkuni.
- Hämmänauteen suolla on pitkospuut ja kuvailtu laavu.

Siinäpä sitten ainakin tärkeimmät faktat olivat.

Reiskan nelikymppisiä ei siis vietetty Hämmänauteen laavulla.

Suo ei ole saanut nimeään Ämmänhaudasta, vaan sieltä on kerätty venäjänvallan aikaan turvetta venäläisille hienostorouville turvekylpyihin Lappeenrannan kylpylään. Nimi viittaa turvekylpyihin eli "ämmänhauteisiin".

Mitään kuvatunkaltaista sukutilaa ei suon yhteyteen ole liitettävissä, eikä suo historiaan liity mitään kummitustarinaa, tai ei ennen tätä ole liittynyt.

Tarinaan sain innoituksen tuos poikkeuksellisen nimen kautta. Korviini on kantautunut tieto, jonka mukaan joku herkempi lukija on jo kieltäytynyt menemästä enää Hämmänauteen laavulle.
Harmillinen seuraus viihteeksi tarkoittamalleni tekstille.

Luonnontilainen suo on kokemisenarvoinen paikallinen nähtävyys ja suosittelen tutustumista kaikille joilla mahdollisuus on poiketa pitkospuiden kautta laavulle aivan kaikkina vuodenaikoina.


----Arska----

Viihdyttävää kesälukemista ja hauska tuo Döddöömummon kielellinen ilmaisutapa. Hyvin kuvailtu myös mummon henkilöpersoona. Varsinainen patriarkka, joka pitää koko suvun ja suuren osan myös ympärillä olevasta yhteisöstään varpaillaan ja ohjaksissaan. Luja luonne ja periksiantamattomat periaatteet koostavat lukijalle mielikuvan mummosta, joka ei juuri päätöksistään tingi.

Hyvä tarina ja kiinnostavasti kuvailtu kertomus. Tosin hieman tuo tavutus nykäisee irti kerronnasta. Sivusto käsittelee tekstejä omalla tavallaan, eikä huomioi sivulle tuodun kirjoituksen alkuperäistä tavujakoa.

Kiitos tarinan jakamisesta.

Onhan tämä hauska ja persoonallisella tavalla laadittu viihdekattaus. haavanlehden näkemys unenomaisuudesta osuu mielestäni täysin kohdalleen. Mietin ensikertaa lukiessani, mikä tässä tuntuu tutulta ja tuo unenomaisuus on juuri se.