Arvostelut käyttäjältä peka

Moi.

Tulipas vähän kaksijakoiset tunnelmat tätä lukiessa. Kuvailu on hyvää mutta sitä on paljonlaisesti. Paljous ei ehkä niin häiritsisi jos tietäisi sillä olevan joku merkitys, mutta kyllä ainakin minulle se lukijana jäi pimentoon ja alkoi vaikuttaa vähän itsetarkoitukselliselta. Salailet miehen tehtävää tässä aika huolella. Viittailuja on johonkin elämää suurempaa tehtävään. Jep-jep, eihän sitä kaikkea tarvitse heti paljastaa. Mutta kun kerta toisensa jälkeen salaillaan ja vihjaillaan, niin sitä on vähän turhauttavaa lukea. Kyllä lukijallekkin olisi hyvä joku pitemmän tai lyhyemmän aikavälin motiivi tai maali antaa. Johonkin ollaan menossa, jotakin tekemään ei oikein minua alkanut kiehtomaan. Ei mene ihan pelkäksi metsässä haahuiluksi ja kummasteluksi. Se että tarina ei ole kokonainen, varmasti alleviivaa tätä mutta ei ole riittävä tekosyy lukijalle. Kaksi sanaa jotka pyörivät lukiessa mielessä olivat päämäärättömyys ja epämääräisyys. Sitten vähän näissä vertauskuvien käytössä. Harkintaa käyttöön. Helposti lipsahdetaan liiallisuuksiin ja silloin mennään lähelle jopa tahatonta komiikkaa. Paha juttu. Osa näistä vertauskuvista meni mulla täysin ohi. Niinkuin tuo lopun kristalliin tippuminen. Kuulosti silmään täytetekstiltä. Lopussa noussut intensiteetti oli mukava yllätys. Ikäänkuin jossain kytenyt tarina olisi koettanut vähän roihahtaa. Samoin tämä luomasi maailma oli ainakin minulle(joka ei paljon fantasiaa ole lukenut) kiintoisan erilaista. Kritiikkiä tulee, mutta ei kannata paljon surru kun kerran sulla selvästi potentiaalia parempaan kirjoittajana on. Hip-hei, piirileikkiä tanssimaan ja kädet yhteen lyö!
Kiitos tekstistä.
-peka

Moi.

Olipas nouseva tunnelma. Alussa minua vähän häiritsi päähenkilön ajatuksenjuoksu. Tämä tuntui jotenkin olkaa kohauttamalla suhtautuvan havaintoihinsa jotka, vaikka olisivat sitten johtuneet mistä tahansa, niin olisin kuvitellut pulssin nousevan pikkuisen lujemmin. Toisaalta kauhutarinoihin usein kuuluu se klassinen typerys joka avaa vaikka sen hehkuvan punaisen oven, demoniseen helvetti portaaliin. “Että mikäs se täällä murisee? Häh?!� Siinä on lukijan turha sivusta huudella. Diipadaapa. Ja miten se sitten muka olisi pitänyt kirjoittaa?
Lukiessa tuli nopeasti aavistelu siitä mitä on tapahtunut, mutta johtuneeko tämän sivuston tarinoiden luonteesta yleensä, niin samalla kyti taustalla koko ajan epäilys, että jospa tämä tarina vielä kääntyy joksikin aivan muuksi. Mutta onneksi ei kääntynyt. Vahvasti kirjoitettu tarina. Jäin miettimään, että mikä se pussi nainen oli?

-peka

Moi.

Mihin tän absurdin sekoilun oikein osais kategorioida? Välillä nää seikkailee kuussa, nyt menee sitten menninkäissekoiluksi. Jotenkin näen tän päähenkilön ja Stygen seikkailut mielessäni sarjakuvana. Päähenkilö on pikkuisen pyöreä ja sillä on rupelihattu päässä. Styge on näätä.

Tätä on kevyt lukea. Teksti on sujuvaa. Välillä ihan hauskaakin. Mikä häiritsee jollain lailla on, että tulee tunne kuin tapahtumat etenisivät päämäärättömästi. Voin olla väärässäkin. Sen kummempia ajatuksia ei herää. Voisin kuvitella lukeneeni tälläista tekstiä ajankuluna nuorempana. Nykyään täytyy vähäinen lukuaika käyttää valikoivammin. Tulee mieleen kysyä että onko nää seikkailut osa isompaa kokonaisuutta? Vaiko ei?

Pidin, varauksin.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Vähän lyhythän tämä on, mutta kyllä tässä aika tehokas tarinankaari silti hyvin löytyy. Tykkäsin miten olet tämän jakanut kolmeen osaan. Aihepiiri sinänsä ei saa minulta pisteitä, mutta kyllä tästä aiheesta huonomminkin voisi kirjoittaa(siis tämä oli kehu!). Viimeiset kaksi lausetta saivat minut jopa ihan hyvälle tuulelle, jos nyt ei naurunpyrskähdystä aivan päässytkään.

Kiitos tekstistä.

Moi,
Minusta tämä oli aika jännä tapa kertoa tarina. Runopuoli oli ehkä minun makuun vähän köykäinen. Riimilöinti tuntui jotenkin yksinkertaiselta ja yllätyksettömältä. Pisteet tulee tarinasta.

Jaoit tämän neljän otsakkeen alle. Vähän kuin neljä eri katsojakulmaa tai kehitysvaihetta. Hyvä, mutta olisin panostanut otsikoihin enemmän. Nyt ne ovat jotenkin irrallisia minusta.

Tarina alkaa jotenkin lapsenomaisesti ja yksinkertaisesti ja sitten pikku hiljaa tuot mukaan kadonnutta isää ja muuta synkkää. Hyvä. Ideaa tarinassa on. Toteutus ei tällä kertaa ollut niin hyvä. Mutta jäi tunne että tästä aihiosta voisi saada tosi hyvän pätkän aikaiseksi.

Kiitos tekstistä.

Moi,

Tämä on vähän semmoinen teksti että täytyy virittäytyä tunnelmaan. En tiedä olisinko tykännyt toisena päivänä mutta nyt olen ollut kirjoitustilassa jonkun aikaa ja kirjoitusmusiikki kuuluu korvalapuista niin ainakin näin toimii.

Loppu ei oikein aukea minulle, mutta saa miettimään että jäikö minulla jotain huomaamatta tekstistä. Minulle tämä toimii kauniina kuvana mielessäni mutta en tietenkään osaa sanoa mitä sinun mielessäsi liikkui kirjoittaessasi.

Kiitos tekstistä.

Moi,

Tästä tulee vähän semmoiset vanhan ajan sadut mieleen. Ja jostain syystä tuli kaksi joskus lukemaani tarinaa mieleen. Exuperin Pikku prinssi ja, en nyt muista kenen kirjoittama, Onnellinen prinssi. Siitä on jo aikaa, kun olen ne lukenut viimeksi mutta jostain syystä ne tulivat tätä lukiessa mieleen.

Tarina loppui aika nopeasti verrattuna siihen että kuinka paljon kirjoitit ennenkuin joulukoriste pääsi puuhun. En tiedä onko tämä tahallista mutta jotenkin tuntuu että sinulle olisi lopussa tullut jo kiire lopettaa tarina.

Kyllä tässä semmoista joulunajan ttarinahenkeä ja sanomaakin oli. Jollain tapaa tykkäsin vaikka vähän hiomaton timantti onkin.

Kiitos tekstistä.

Moi.
Tekstiä lukiessa tuli tunne että luen kirjoitusharjoitusta(?). Jotenkin tuntuu että tämä olisi kaivannut mukaan jonkun saatesanan, jotta tietäisi mikä tässä on nyt homman nimi. Kaipaatko edes palautetta? En osaa sanoa.
Kiitos tekstistä.

Moi.
En nyt anna palautetta niinkään tälle tekstille vaan sinulle kirjoittajana tekstisi pohjalta. Lue paljon ja lue ajatuksella. Mieti miten kirjoittajat esittävät asiat sujuvasti. Lue omia lauseitasi mielessäsi tai puhuen. Muista että teet kirjoitettua tekstiä. Vältä puhekielisiä ilmaisuja kerronnassa. Parhaat tekstit tulevat asioista joista tiedät. Mielikuvituskin voi kantaa mutta silloin täytyy todella astua henkilöiden kenkiin ja vaarana on että uskottavuus kärsii. Ja viimeisenä: Kun kirjoitat, älä kirjoita kirjoittaaksesi kirjan tai pitkän tekstin. Kirjoita kertoaksesi tarina.
Mutta pääasia että kirjoitat. Hyvä juttu.
Kiitos tekstistä.

Moi.
Alku oli tosi hyvä ja odottelin jotenkin mielenkiinnolla mihin tarinan viet. Lukijana minulle tuli kieltämättä pettynyt olo tästä lopetuksesta. Odotin jotain muuta. Tämäkin loppu sinänsä olisi kelvannut mutta silloin olisi jotenkin täytynyt selvitä miksi Laura halusi pois. Olisiko tämä ollut osa pitempää tarinaa? Ajattelisin myös niin että hahmot eivät ylipäätään olleet tarpeeksi keskiössä. Pikemminkin keskiössä oli tilanne johon hahmot ajautuivat.

Kiitos tekstistä.