 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Zweinte!
Harmi, että olet ladannut näin monta novellia putkeen odottamatta palautetta, sillä näissä kaikissa on samankaltaisia virheitä.
Tässä novellissa on kiva tempo ja juoni. Pidin siitä!
Ilmaisusta. Älä tyydy siihen, mitä saat ensimmäisenä paperille. Älä myöskään selittele turhia.
"Metsässä kulki yksinäinen kulkija, harmaaturkkinen koira, jonka turkoosinsiniset silmät olivat kiinnittyneet maahan ja sen sammaleeseen.".
Ajatukseni, jossa poistin myös kulkija - sanan toistoa:
"Metsässä asteli yksinäinen kulkija, harmaaturkkinen koira, jonka turkoosinsiniset silmät katselivat maata.".
Silmät eivät kiinnity maahan, eikä ole väliä onko maassa sammalta vai kalliota. Se, että suden pää on painuksissa on se, mikä tuossa halutaan kertoa.
Keties olisin hieman enemmän toivonut sellaista, että tapahtumat olisivat olleet tarkemmin mietitty. Esimerkiksi se, että miksi louhi heräsi vasta tämän taistelun aikana, eikä aikaisemmin, sillä sain käsityksen, että kyse ei ollut siitä, että Raarakna tappeli, vaan siitä että ylipäänsä tapeltiin. Miksi siihen ei oltu aiemmin puututtu?
Tämän kaltaisia, lukijan aliarviointeja, oli monin paikoin.
"...niin että tämä jäi huohottamaan hetkeksi alas, kunnes yritti nousta ylös.".
Totta kai lukija tietää, että taisteleva koira yrittää nousta ylös. Tuo viimeinen lause on turha. Eli sano asia mahdollisimman yksinkertaisesti, äläkä ikinä pidä lukijaa tyhmänä. Jos Raarakna sen sijaan olisi luovuttanut ja jäänyt makaamaan, olisi se ollut kertomisen arvoista.
Mieti mitä haluat sanoa:
"Raarakna vinkaisi pelosta, kun ne jokainen kiinnittivät katseensa häneen. Jokaisen silmät olivat keskenään erilaiset.".
Ajatukseni:
"Raarakna vinkaisi pelosta louhien katsoessa häneen.". Seuraavassa virkkeessä kerrot silmien erilaisuudesta. Ei sitä tarvitse kertoa, että ne ovat erilaiset, ja seuraavaksi kuvailla miten. Riittää, kun kuvailet erilaisuuksia.
Äläkä korosta ja toista liikaa jotain asiaa, kuten sitä, että Raarakna ei ollut oikeutettu käskemään muita. Se tuli kerralla selväksi.
Juoni oli miellyttävä ja johdonmukainen. Pidin rakenteesta ja jännitteistä, joita loit. Hyvää työtä!
Kiitos!
