 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei Arilyn!
Tuo kolmonen tulee pituudesta. Tekstistä saa jonkinlaisen kuvan tilanteesta ja henkilöistä, ja kuitenkin ainakin minä olen edelleen ulalla.
Termit joita käytät, show, mustiin pukeutunut ja kaverisi, sai miettimään mille aikakaudelle itse tarinan sijoittaisin, enkä oikein päässyt siitä selvyyteen.
Kuitenkin autiotupa ja kunigas, sekä magia antoi keskiaikaisen kuvan, mutta toisaalta aplodit, kipinät katosta ja dialogi viittasi enemmän nykyaikaan.
Kirjoitat: "Nauroimme yhteen ääneen, vielä ei ollut sota alkanut, emmekä me tienneet mikä meitä odotti, pian emme enää nauraisi, ainakaan yhdessä.".
Kannattaa tarkkaan miettiä miten rakentaa virkkeet, jotta ne ovat selkeitä ja helppoja lukea.
Ajatukseni: "Nauroimme yhteen ääneen. Sota ei ollut vielä alkanut, emmekä me tienneet mikä meitä odotti. Pian emme enää nauraisi, ainakaan yhdessä.".
Eli muutin hieman sanajärjestystä ja korvasin pilkkuja pisteillä. En tiedä onko paras ratkaisu, mutta sen päättäminen onkin Sinun asiasi :D
Tuo yllämainittu lainaus on kuitenkin kenties koko prologin paras. Se on tässä hetkessä iloinen, ja antaa viitteitä tulevasta, joka ei olekaan kenties niin valoisa. Hieno ajatus!
Kiitos novellista!
