 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi taas Väinämö!
Annoin arvosanaksi 3.5 ja koetan hieman selittää miksi.
Jatkat erittäin taidokkaasti, siis teksti on todella sujuvaa ja pohdinnot etenevät selkeästi ja tapasi kirjoittaa toimii ainakin minuun! Olet hyvä kirjoittaja!
äni
Katkelma on kuitenkin jotenkin raskas. Aiemmissa katkelmissasi on ollut "raskassoutuisen" pohdiskelun vastapainona kevyttä dialogia, joka myös sitoo pohdinnat johonkin kouriintuntuvaan, inhimilliseen ja henkilöön, johon lukija saattaa samaistua. Kuitenkin tämä katkelma, niin hienosti kun siinä autiotalo aihetta käsitteletkin, keskittyy pelkästään johonkin asiaan. Ja kuten sanoin, pohdintasi on todella sujuvaa ja kirjoituksesi erinomaista, mutta silti katkelma on mielestäni äärimmäisen painava reppu selässä.
Edellinen katkelmasi, jossa pohdintoja ja kapeaa maisemankuvausta seurasi mukaansa tempaava pianokohtaus, toi tunteellisuus ja kevyt dialogi jotain, johon oli lukijana helppo samaistua.
Luulen, että tämä katkelma oli liian lyhyt, sillä minua jäi vaivaamaan se, mihin kummaan tämän oli tarkoitus johtaa.
Yhtä kaikki, erityisesti kohdat: "...ei siis ole ihmisiä joiden yleinen vaade on ”siedettävä” ympäristö." ja "...aivan kuin olisin astunut kammioon, jossa hämärä istuu elinkautista kuristushuonevankeuttaan, jossain selin, aavistaen vaivihkaa jostain tulijan, joka on koko ajan tuntevinaan, että tummat silmät tuijottavat tiiviisti jostain." olivat mahtavia ja todella nautin niitä lukiessani siinä määrin, että kävin ne uudestaan läpi. Mahtavia mielikuvia!
Jatka samaa rataa, sillä vaikka nyt palaute olikin kenties ankarampaa, olen huomannut, että osaat laittaa tekstisi juoksemaan myös kevyesti!!!
