 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Erikoinen, raskassoutuinen ja lukijan mielenkiinnon herättävä. Tunnelma on juro ja painostava. Bjarkan puolestaan on hienosti luotu, synkeä hahmo. Tyylisi on tasaisen selkeä ja hallittu, rönsyilemätön (toisin kuin palautteenantajalla :D). Tarina etenee hitaasti mutta varmasti ja avautuu lukijalle sitä enemmän, mitä pidemmälle lukee. Tykkäsin.
Pilkutuksia jäin miettimään. Esim:
"Bjarkan kuuli jonkun hihittävän, kuvitelma ei jättänyt rauhaa, kunnes jalan nykäistessä hän tajusi kuka se oli, ja lopetti".
"Mutta kuolleet ihmiset, niihin hän ei kyllästynyt; paniikkikohtauksia, muistikatkoksia ja menetettyä aikaa, napanuora sairaalan parkkipaikalla, kouristuneet pariskunnat, hassut muodostelmat, joihin ihmiset olivat kaatuneet, tahattomat käsimerkit, kauhu vääristyneillä kasvoilla".
Voisiko näissä olla enemmän pisteitä ja vähemmän pilkkuja? Joitakin lauseita voisi hioa vielä ytimekkäimmiksi, selkeimmiksi.
"- Hilloa, hilloa, kansalle. Hilloa! Jumalauta! Herää perkele." -> Tästä kohdasta tuli välittömästi mieleen Pasilan Rauno Repomies. Siis tässä kohdassa ei ole mitään vikaa, tällainen reaktio kertoo vain sen, että arvostelija on katsonut liikaa kyseistä sarjaa. :D
Vaikka mainitset tekstin olevan keskeneräinen, lopetus päättyy mielestäni hyvään kohtaan. Jättää lukijalle ajateltavaa. Kokonaisuutena olisi toki suotavaa, että tekstiä olisi enemmän, jotta tarina hahmottuisi paremmin.
