Review Detail

Moikka TuijaK!

Kirjoitat sujuvasti ja selkeästi. Virkkeet ovat ajoittain pitkiä, mutta siitä huolimatta ymmärrettäviä. Aihe on ristiriitainen, synkän ja valoisan taistelua, jonka ikävä kyllä synkkä voittaa.

Lauseen vastikkeista pikkaisen. On ihan ok, että niitä käyttää, mutta mielestäni ei liikaa.
"Elämä on ihanaa ja koulu on parasta, mitä tiedän, ajatteli tyttö itsekseen hymyillen ja kokien pitkästä aikaa pelkkää puhdasta iloa siitä, että sai elää juuri tässä ja nyt."
Tuossa on tupla lauseenvastikkeet, joista toinen seuraa konjunktiota (ja). Eli sana kokien ei ole perusteltua olla lauseenvastikkeena, vaan ihan vain "koki", sillä lauseenvastikkeita käytetään ilman konjunktioita.

Vältä liian pitkiä virkkeitä.
"Posket punoittivat ja hiukset olivat osittain avautuneet letiltänsä, muutama tummanruskea hiuskiehkura oli liimaantunut hikiselle otsalle ja tyttö puheli nopeasti niitä näitä kuin tuttavuutta tehden."
Ajatukseni:
"Posket punoittivat ja hiukset olivat osittain avautuneet letiltänsä. Muutama tummanruskea hiuskiehkura oli liimaantunut hikiselle otsalle, ja tyttö puheli nopeasti niitä näitä, kuin tuttavuutta tehden."
Laitoin tuohon myös pilkut ennen konjunktioita ja ja kuin. Ja - sana ei aina vaadi pilkkua, mutta tuossa, kun lauseilla ei ole yhteistä jäsentä (tekijät ovat hiuskiehkura ja tyttö), niin pilkku erottaa silloin lauseet toisistaan, kuin myös kuin sanan kohdalla. Siinä kuin erottaa sivulauseen ja päälauseen.

Täytyy sanoa, että olet kirjoittanut hyvän, mutta ahdistavan ja surullisen, jollain tavalla suomalaista alkoholisoitunutta perhe-elämää peilaavan novellin. Riistät alun auringon, ylpeyden ja ilon. Tämä on hyvin koskettava ja tunteikkaasti kirjoitettu. Kenties jopa mässäilet hitusen liikaa lopussa. Itse odotin, että tyttö pääsee kotiin, mutta ei joko kerro tapahtunutta tai saa tapahtuneelle tukea, mutta Sinä vedit synkkyyden ja epätoivon riman vielä muutaman asteen korkeammalle.

Surullista, mutta erinomaisen hyvää työtä! Kiitos!