 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tilannekuvaus on simppeliä, mutta mielestäni hyvin onnistunutta. Teksti oli sillä tavalla helppolukuista, ettei siinä vilissyt virheitä. Päähenkilö siirtyi paikasta toiseen jumittamatta liiaksi tilanteisiin ja havaintoihin, mutta havaintoja kuitenkin tehtiin, mikä on tarinaan sisälle pääsemisen kannalta olennaista. Mielestäni olet myös onnistunut luomaan tunnelman, joka tässä tarinassa syntyy hyvin pitkälti päähenkilön mielen kautta. Hyvä!
Mitä poistettuihin tähtiin tulee, lyhyet lauseet töksähtelevät ikävästi ja luovat sen mielikuvan, että Kake on kehitysvammainen tai jotenkin muuten yksinkertainen. Tähän viittaa myös se, ettei työpäivä vaikuta kovin tehokkaalta, ja havainnot muista ihmisistä ovat vähän lapsekkaita. Onko tällainen mielikuva luotu tarkoituksella vai vahingossa? Jos tarkoituksella, olet onnistunut hyvin! Mutta töksähtelevyys haittaa lukemista niin paljon, että otan siitä pois yhden tähden. Tämäkin on makuasia. Minua on monet kerrat moitittu siitä, että kirjoitan liian pitkiä lauseita, mutta itse olen ehdottomasti pitkien lauseiden ja soljuvan tekstin ystävä, enkä tykkää siitä, että lukurytmi särkyy koko ajan pisteisiin.
Toisen tähden otan pois siksi, ettei otsikon paljastama surutyö tule kunnolla esiin ennen loppua. Teksti on lähinnä arkisten tekemisten kuvailua. Vaikka tilannekuvaus on hyvää, pitäisi muistaa kuvailla myös tunteita joko suoraan tai rivinväleistä. Tarinan nimi viittaa siihen, että tämän oli tarkoitus olla melankolinen teksti, mutta silti se oli paikoitellen jopa koominen, enkä oikein päässyt perille siitä, oliko komiikka tahatonta vai tarkoituksellista. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, että kirjoittaessa pysyt uskollisena aiheellesi.
Mutta tässä arvostelua. Kiitos tosi paljon tästä tekstistä! Olen jo kauan odottanut, milloin tänne laitetaan lisää tarinoita. Aamukahvi ilman Kirjoittaja.fi-sivustoa on kuin vohveli ilman jäätelöä.
