Täähän oli hyvä! Erilainen tyyppi Veijo tosiaan oli, ja outo erikoistaito löytyi, jota en yhtään ihmettele etteivät lääkärit osanneet selittää. Mutta mikäs siinä, hän eleli omaa elämäänsä siihen tyytyväisenä, vaikkei se kenellekään muulle avautunutkaan. Jotain muitakin vähän vastaavanlaisia tarinoita olet aiemminkin tänne laittanut, ainakin Puunhalaaja ja se joku erakko.
Lukeva33:n kanssa olen siitä vähän samoilla linjoilla, että loppu tuli aika yllättäen, ja olisi mielestäni vähän kaivannut selkeyttämistä, että miksi kun professori näki hänen maalauksen itsestään Leonardon kanssa, niin päädyttiin suoraan suljetulle osastolle. Muuten hyvä avoin loppu, mitä ei tietenkään liikaa pidä selitellä, mutta vähän enemmän olisi mielestäni voinut rakentaa.
Tuli myös mieleen tuosta erikoistaidosta, jota ei mielestäni ollut tarpeen avata tämän enempää – ei mitenkään liity tähän, ja hyvin erilaisessa kontekstissa, mutta: Tarussa Sormusten Herrasta on kohtaus, jossa hobitit tapaavat haltioita ja ihmettelevät heidän erikoistaitojaan, "haltiataikuutta". Haltiat itse eivät näe sitä mitenkään erikoisena, koska ovat aina eläneet sen kanssa, mutta ymmärtänevät, että heihin tottumattomille hobiteille se voi aikamoiselta taikuudelta vaikuttaa. Hassua, millaisia outoja yhteyksiä sitä välillä keksii, vaikken muuten näe Erilaisen ja Sormusten Herran välillä juurikaan yhtäläisyyksiä!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |

Erilainenhan veijosta tuli. Erilaista lähdinkin hakemaan tätä kirjoittaessani. Olisi näemmä pitänyt avata enemmän niitä näkemyksiäni tarinan päähenkilön ominaisuuksista. Kirjoittajana minulla oli tietysti selkeämpi näkemys siitä, kuinka juoni kehittyy ja etenee.
Tuo kohta jonka nostat esiin: Proffa löytää Veijon istumasta maalauksensa ääressä ja kohta on mainitsemallasi " suljetulla osastolla". Sen piti nostaa esiin näkemys siitä kuinka Veijom "matkat" venyivät ja Veijo yhä oli jossakin kaukana,( ehkä Vincentin luona opissa, poissa vallitsevasta ajasta), josta hän palasi juuri ennen kuin äiti ja proffa saapuivat katsomaan.
Ehkä siinä oli jotain sellaista ajatusta että, lukijan mielikuvitus rakentaa tarinaa, ja liiallisen tarkka kuvaus vie kiinnostavuudesta ( jos sitä nyt oli ) osan pois.
Lämmin kiitos kommentoinnista ja arvostelusta.