Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Aya (Luku 1)
QR-Code dieser Seite

Aya (Luku 1) Hot

Historiankirjat ja monet historiantutkijat tuntevat vielä nykypäivänäkin Kalla Fláwrin, kallankukan haltiattaren, sankaritar Onoran ja Auroran ja Vérda Fjórnin ja Zemlja Kuvajaisen tarut. Mutta ainut taru, joka on miltei vaipunut unhoon, on taru Aya Kéliasta, luonnon ymmärtäjästä, joka Kallan esikoislapsena ja jälkeläisenä peri heti syntyessään äitinsä lahjan.
Historiantutkijat ovat koonneet yhteen tuon legendaarisen henkilön päiväkirjan sivut ja muistelmat, jotka kertovat tämän tarinaa. Mutta valitettavan pieni osa noista kalliista ja arvokkaista, ikivanhoista muistelmista on hävinnyt jäljettömiin, joten kykenemme kertomaan Ayan tarinan toisin sanoin vääristämättä tarinaa.

Avienda Fláwr syntyi 1660-luvun keväällä juuri toukokuun alussa, kun puut olivat heleänvihreillä hiirenkorvilla ja koko metsä aivan kuin heräsi pitkän talviunensa jälkeen. Koko luonto oli täynnä lintujen iloista tirskutusta, liverrystä ja sanoinkuvaamatonta laulua, joka mykisti jokaisen kuuntelijan.
Girdan kuningatar Kalla Fláwr ja hänen puolisonsa Argon Hopeahapsi katsoivat pikku kuopustaan, perheen nuorinta lastaan, joka lepäsi nyt äitinsä rinnoilla rauhallisena ja pienenä nyyttinä. Tämä oli harvinaisen kaunis haltialapsi, mutta näytti siltä, että varttuisi yhtä hentorakenteiseksi ja eteerisen näköiseksi kuten äitinsä. Kalla katsoi silmät kyynelissä lastaan, omaa lastaan, jota rakasti yli kaiken. Tämä oli perinyt hänen monisävyiset, ihmeelliset silmänsä, kullanvaaleat hiuksensa ja isänsä yleisesti vakavan ilmeen.
Kallan ja Argonin muut lapset olivat ikäjärjestyksessä Kara Kélia, Arden, Kandar, Arbez ja Kendra, joista vain esikoinen ja vanhin, 11-vuotias Kara Kélia oli perinyt äitinsä kyvyn luonnon ymmärtäjänä ja sen kielen tuntijana ja kuulijana. Tytöt olivat kaikki äitinsä näköisiä, mutta Arden, Kandar ja Arbez muistuttivat paljon enemmän isäänsä.

***

Aviendan kasvaessa Kalla ja Argon huomasivat, että lapsesta oli sittenkin tullut luonnon ymmärtäjä ja äitinsä tavoin kyvyllinen haltia kuten Kara Kéliasta, mikä sai nämä suuren mykistyksen ja ihailun valtaan.
Eräänä päivänä kävellessään Girdan kuninkaanpalatsin sisätiloissa Kalla sattui huomaamaan viisivuotiaaksi varttuneen pikku tyttärensä seisovan ikkunan ääressä suipot korvat höröllään ja voimakkaasti ulospäin työntyneinä. Näky oli ensin niin hullunkurinen, että häntä nauratti, mutta pian haltia vakavoitui huomatessaan, että Avienda kuunteli tarkkaavaisesti ja keskittyneesti huomaamatta lainkaan hänen läsnäoloaan. Tyttö tuijotti suurin, kirkkain silmin ulos luonnon vihreyteen kuullen sen saloja, joita jo näin nuorena sai ymmärtää ja joita kykeni jo nyt tulkitsemaan. Kalla näki tämän kutsuvan luokseen lintuja ja kuuli lapsensa nauravan heleää, iloista naurua niiden kierrellessä tämän pään ympärillä ja istuutuessa hennoille olkapäille. Ja Avienda kuunteli.

Ylläpidon palaute

 
Aya (Luku 1) 2015-08-22 18:11:37 Alapo80
Arvosana 
 
2.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    August 22, 2015
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikka Loviisa V!

Onko jokin syy siihen, että lataat nämä osissa? Miksi et voinut postata kaikkia kerralla? Ymmärrän, jos haluat ensin yhteen palautetta, mutta nyt latasit kaikki perä jälkeen, eli tässä ei ole tolkkua. Vaikka nämä kaikki osiot olisivat putkeen, saisi lukija paremmin kuvan tarinasta kokonaisuutena. Nyt tätä joutuu lukemaan pätkissä, ja ainakin minua se häiritsee.

Miellyttävää perinteistä fantasiaa. Minä pidin tuosta alun prologista, joskin se olisi kenties voinut olla hitusen lyhyempi.

Tuo kun sivuja puuttui, niin lausevalintasi, tarinan toisin sanoen vääristämättä tarinaa, on omituinen. Eli kun taustoja puuttuu, niin kerrotaan vääristämättä tarinaa? Eikö juuri silloin tarina saata vääristyä?

Mieti konjunktiot tarkkaan. Kuin äitinsä, ei kuten äitinsä. Kuten sopii jos puhutaan urasta tai koulutuksesta, mutta jos ollaan yhtä kuin ulkonäkö, niin silloin kuin on ainoa oikea konjunktio. Ei voi sanoa yhtä kuten.

Paljon tulee nimiä. Niitä voisi ehkä viljellä sinne tänne tarinaan.

Tässä osassa juoni ei mennyt minnekään. Avienda kuunteli, siinä kaikki. Tämä ärsyttää ja siksi nämä osiot saisivat olla paljon pidempiä.

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 5 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.4  (5)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Aya (Luku 1) 2015-08-22 09:29:49 Ritva
Arvosana 
 
3.5
Ritva Arvostellut: Ritva    August 22, 2015
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Voisit aloittaa tarinasi tuosta "Avenidan kasvaessa....", sillä se tempaa heti mukaansa ja lupailee tulevasta. Punoisit mieluummin kaiken sitä edeltäneen tiedon tarinaasi pikku hiljaa sen edistyessä, sillä noin ilmaistuna se tuntuu kohtalaisen puuduttavalta ja saattaa karsia lukijakuntaa heti alussa.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Aya (Luku 1) 2015-08-18 18:17:26 Liina
Arvosana 
 
4.5
Liina Arvostellut: Liina    August 18, 2015
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Kaikki fantasia kelpaa!
Mutta pientä epäselvyyttä tos alussa.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Aya (Luku 1) 2015-08-18 16:36:18 Liz
Arvosana 
 
4.0
Liz Arvostellut: Liz    August 18, 2015
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Kiinnostavasti lähtee tarina käyntiin! Selkeetäha ihanaa tekstii!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Aya (Luku 1) 2015-08-18 15:11:02 Banshee
Arvosana 
 
3.0
Banshee Arvostellut: Banshee    August 18, 2015
Top 50 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Sanottakoon ensin, että olen kolmekymmentävuotias konsulttipäällikkö. Pääosin haluan tunkea haltiat kedon kukkasineen vessanpönttöön ja vetää Tinuvinuelit runkoviemäriputkeen.

Ennen kirjoitin tätä samaa itse. Aikanaan luin kaiken suomenkielisen fantasian. Seitsemänvuotiaana Elfquest sarjakuvaa ja Tolkienia. Haltiat opettivat haaveilemaan, mistä olen kiitollinen ikuisesti.

Sitten kasvoin aikuiseksi ja koin mitä elämä voi tehdä, mitä se voi olla. Kun tulee kokemuksia, niin haluaa kirjoittaa muustakin kuin haltioista ja suuresta rakkaudesta. Ennemmmin tai myöhemmin itse kullakin ne haltiat jäävät taakse tai muuttavat muotoaan.

Loviisalle sanoisin, että haltiat ovat hyvä tapa ilmaista itseään, mutta jos on kunnianhimoa kirjoittamisen suhteen, niin rinnalla kannattaa kirjoittaa muutakin. Valmistella itseään aikaan, kun ne haltiat lopulta lakkaa kiinnostamasta, elämä vie ja on muuta tehtävää kuin kirjoittaminen. Sillä loppujenlopuksi omien haltiahahmojen historia ja kauniit nimet ei kiinnosta kuin itseä ja teinityttöjä. Lopulta niihin kyllästyy itsekin. Se on vaihe, jonka suurin osa käy läpi.

Loviisa olet lahjakas ja selkeä kirjoittaja, älä hukkaa sitä tonttuihin ja historiselvityksiin. Riko kaava sivulla, lue vaikka Laura Lindstedin Sakset. Kirjoita jostain oikeasta. Historiaselvitys haltioista on kuin hakemus CV liitteenä, kukaan ei lue sitä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
11
Report this review
Aya (Luku 1) 2015-08-17 17:16:27 peka
Arvosana 
 
2.0
peka Arvostellut: peka    August 17, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Moi.
Lukemieni fantasiakirjojen määrä on toki rajallinen. Ja ehkä juuri siksi ihmettelen onko tälläinen historioihin, taruihin, tapahtumiin, henkilöihin ja vuosilukuihin viittaaminen jotenkin merkittävää tai tärkeää jossain mielessä? En osaa sanoa. Minua ne eivät oikein kiinnosta, ja eivät varsinkaan aloituksena.

En ymmärrä tätä lausetta:
"Mutta valitettavan pieni osa noista kalliista ja arvokkaista, ikivanhoista muistelmista on hävinnyt jäljettömiin, joten kykenemme kertomaan Ayan tarinan toisin sanoin vääristämättä tarinaa."

Aloitus ei oikein iskenyt mutta katsotaan kuitenkin mihin tarinasi kulkee. Teksti on helppolukuista ja olet katkonut sen niin taitavasti sopivan pituisiin pätkiin, että eiköhän tästä tule useampi luku luettua.

Kiitos tekstistä.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS