Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Mies kuvastimessa
QR-Code dieser Seite

Mies kuvastimessa Hot

Novellin inspiraationa toimi tosiaan Liisa Ihmemaassa ja vielä enemmän sen jatko-osa, Liisa peilimaailmassa. Samoin joitain pieniä viitteitä voi huomata myös Alice in the Land of Hearts -mangasta. Kirjoitin tämän novellin nyt pahimmassa Liisa Ihmemaassa kuumeessa. Sitten kun olisi aikaa, tahtoisin kirjoittaa tästä kokonaisen, pitkän tarinan. Siksi novelli saattaa vaikuttaa hieman karkealta ja katkelmanomaiselta. Tämä on vasta ensimmäinen versio, oikeastaan hahmotelma. Olkaa siis armollisia. Lukuiloa! ***** Mies kuvastimessa Istuin nojatuolissa sellaisella lysähtäneellä tavalla, jota siskoni Lauren olisi varmaan kutsunut epänaiselliseksi. Onneksi hän, kuten kukaan muukaan, ei ollut paikalla juuri nyt torumassa minua. En voinut olla ajattelematta viettämääni aikaa Ihmemaassa, varsinkin näin masentavana ja sateisena alkukevään päivänä. Oli liian kylmä ja kostea, jotta ulos olisi voinut mennä ja kaikki talosta löytyvät kirjat oli jo selattu ja todettu tylsiksi. Lauren ja Irene olivat koettaneet houkutella minua sekä pelaamaan korttia että shakkia. Mutta mikään ei auttanut. Mikään ei vienyt pois mielestäni Ihmemaata, joka nyt tänä harmaana iltapäivänä tuntui kuin unelta. Laurenillakaan ei ollut mitään mielikuvaa siitä, vaikka olimme joutuneet tuohon vääristyneeseen maailmaan yhdessä. Tämä vain lisäsi epätodellista oloani. Oliko kaikki ollut vain unta? Kuvitelmaa? Olinko keksinyt itse häikäilemättömän Punaisen Kuningattaren, joka oli yrittänyt varastaa sydämeni? Tai Valkoisen Herttuan, joka oli väittänyt kiven kovaa minun olevan yksi hänen ritareistaan? Tai Peter, Valkoinen Kaniini, joka oli luullut minua palvelijattarekseen Maryanniksi. Ja Leigh, Hatuntekijä. Oliko hänkin ollut vain omaa keksintöäni? Tässä kohdassa sydäntäni viilsi. Leigh oli ollut tuon uskomattoman maailman olennoista vaikein ymmärtää. Välillä niin lempeä ja kiltti, välillä taas kylmä ja etäinen. Ja hän oli muistuttanut niin paljon erästä tapaamaani miestä, jotenkin omituisella epämääräisellä tavalla. Olin tavannut sen miehen eräillä kutsuilla puoli vuotta sitten. Olimme tanssineet; se oli ollut minun ensimmäinen tanssini. Mutta se oli ollut joku muu; Leigh ei mitenkään voinut olla tuo sama henkilö! Joka tapauksessa sillä ei ollut mitään väliä enää. Olin voittanut Ihmemaan omituisen pelin ja pelastanut niin itseni kuin siskonikin takaisin omaan maailmaamme. Olin löytänyt takaisin nimeni, suojellut sydäntäni ja oppinut cartomancyn omituisen taidon, jolla Ihmemaan magiaa hallittiin. En ollut menossa takaisin sinne. En tiennyt oliko minun edes mahdollista palata enää. Juuri silloin Lauren tuli huoneeseen: ”Miten oikein istut! Rypistät hameesi.” ”Anteeksi”, sanoin ja vaihdoin kiireesti asentoa. Katselin uteliaana siskoni kasvoja, mutta en erottanut muuta kuin hyväntuulista tietämättömyyttä. Hän ei miettinyt Ihmemaata, kuten minä. Hänellä oli helpompaa; hän ei voinut kaivata mitään sellaista, mitä ei muistanut. Toisaalta tämä harmitti minua. Olisi ollut niin ihanaa, jos olisin voinut puhua edes hänen kanssaan seikkailustani. Suuni mutristui. Lauren alkoi kertoa eilisiltaisista juhlista: ”Herra Cumberbatch oli siellä, samoin lordi Tennant. Ja herra ja rouva sitä-ja-tätä, ja...” En pystynyt kuuntelemaan. Laurenin ääni haipui korvistani kuin kellon nakutus. ”Muistatko sen mukavan herrasmiehen viimesyksyltä?” Laurenin sanat osuivat korviini pitkällisen ja tylsän selonteon jälkeen, mitä juhlissa oli tapahtunut. Yritin näyttää siltä kuin olisin kuunnellut koko ajan. ”Herra Darcy se oli. Raleigh Darcy.” ”Raleigh?” toistin. En todellakaan muistanut. ”Voi sinua höpsöä! Sinulla on huonoin nimimuisti, mitä tiedän kellään”, Lauren torui minua lempeästi. ”Herra Darcy oli se mies, joka tanssitti sinua. Hän ei ollut paikalla näissä juhlissa. Se on harmi, sillä olisin mielelläni nähnyt hänet. Kuulemma häntä ei ole nähty seurapiireissä aikoihin. Aivan kuin hän olisi kadonnut.” ”Kadonnut?” sanoin. Äkkiä sydäntäni puristi. Ei se voinut olla... ”Todellakin harmi”, Lauren jatkoi minusta välittämättä. ”Hän oli niin miellyttävä mies. Pidättyväinen ja siisti, mutta pohjimmiltaan miellyttävä. Ehkä hieman kömpelö käytökseltään; sellainen kuin sinäkin olet! Ainahan se jännittää, kun ensikertaa tulee seurapiireihin mukaan. Sinäkin miellyit häneen, eikö totta? Näin miten katsoitte toisianne silloin puoli vuotta sitten.” ”Milloin hän katosi?” kysyin hiljaa. ”Hyvä tavaton, mistä minä tietäisin? Syksystä lähtien kai. Varmaan hän on lähtenyt matkoille jonnekin tai sairastunut... Kamala sääli tosiaan, mutta minkäs sille mahtaa?” Raleigh ja Leigh. Se ei voinut olla pelkkää sattumaa... Sydämeni pamppaili. Hänelle oli käynyt kuten minulle; myös hänet oli kaapattu Ihmemaahan ja pakotettu pelaamaan peliä. Mutta toisin kuin minä, hän ei ollut voittanut. Hän oli kadottanut nimensä ja sydämensä, ja jäänyt ansaan Ihmemaahan. Miksi en ollut aiemmin muistanut hänen nimeään? Miksi en ollut vain muistanut! Olisin voinut pelastaa hänet, aivan kuten siskonikin. Olisin voinut auttaa hänet takaisin omaan maailmaamme. ”Ah, tee taitaa olla jo valmista”, Lauren äkkiä heläytti ja nousi ylös. Hän asteli ovelle ennen kuin kääntyi katsomaan minuun hymyillen. ”Tuletko sinä?” ”Kohta”, vastasin. Mahaani väänsi. Tuntui pahalta olla sanomatta mitään, mutta toisaalta miten olisin selittänyt jotakin tällaista? Lauren ei olisi uskonut minua. Saman tien kun hän lähti, riensin takan luo. Raahasin nojatuolin lähemmäs takkaa ja sitten kiipesin sen päälle, kurkottaen katsomaan takan otsalla olevaan suureen kuvastimeen. ”Portinvartija?” kuiskasin käheästi. ”Oletko siellä? Minun on päästävä sinne.” En nähnyt muuta kuin oman peilikuvani. Nyrpeä, surkean näköinen naama, jota kehysti lättään mennyt tukka. En totisesti ollut samanlainen kaunotar kuin sisareni. Irvistin ja näytin kieltä kuvajaiselle. ”Väistäisit edes. En näe huonetta kunnolla”, mumisin hiljaa peili-minulle. ”Portinvartija, oletko siellä? Se olen minä, Alice!” Käytin nimeä, jolla hän tunsi minut. ”Kuuletko minua? Voih, kunpa kuulisit minua...” Mitään ei tapahtunut. Kyyneliä tulvi silmiini. Se siis oli tosiaan ohi. En pääsisi enää ikinä takaisin Ihmemaahan. Hitaasti laskin pääni, kiipesin alas tuolilta ja käännyin kohti ovea. Teelle kai sitten, ajattelin masentuneena. Oli inhottavaa ajatella jotakin niin arkista, kun mielessäni muistelin Ihmemaan ällistyttäviä metsiä, joissa kasvoi talojen korkuisia kukkasia ja sieniä, ja miten upea yötaivas olikaan ollut – täynnä väriä ja liikettä, ei lainkaan niin tylsä kuin tämä normaali taivas täällä! Miten lumoavaa ja hehkuvaa kaikki olikaan ollut. Ja nyt se oli poissa ikuisesti. En enää koskaan näkisi mitään siitä. Äkkiä takaani kuului ääni: ”Alice?” Kiepahdin ympäri. Peili näytti muuten samalta, mutta nyt sen toisella puolella näkyi oman kuvajaiseni sijasta Portinvartija. Henkäisin syvään. Se oli totta. En ollut sittenkään vain kuvitellut sitä! Juoksin takaisin tuolin luo ja painoin kummankin käteni kuvastinta vasten. ”Luojan kiitos, pelkäsin jo, ettet kuulisi minua!” henkäisin antautumuksella. ”Mikä hätänä?” Portinvartija ihmetteli. ”Minun täytyy päästä sinne takaisin. Minun on tavattava Hatuntekijä, tämä on tärkeää!” ”Oletko varma? Pääsit jo pois kertaalleen, peli on ohi osaltasi.” ”Ei se ole ohi”, vastasin vakaasti. Portinvartija katseli minuun hetkisen, minun haudanvakavaa ilmettäni, ja lopulta kohautti olkiaan. ”Hyvä on.” Hämmästyin, sillä huomasin juuri silloin lasin käsieni alla joustavan. Ensin pelkäsin peilin olevan hajoamassa, sitten tajusin. Peili oli muuttunut portiksi, aivan kuten kaninkolo aiemmin. ”Voi, Lauren. Olen niin pahoillani”, kuiskasin hiljaa ja painoin käteni peilin lävitse. Hitaasti kiipesin takanreunukselle ja tunkeuduin kuvastimen läpi kuin se olisi ollut hopeista usvaa. Olin matkalla takaisin Ihmemaahan.

Ylläpidon palaute

 
Mies kuvastimessa 2013-08-18 21:48:54 Alapo80
Arvosana 
 
4.5
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    August 18, 2013
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Hei Luinwen!

Olen itse melkoisen ummikko Liisa Ihmemaassa - aiheen kanssa. Onnistut kuitenkin nopeasti ja selkeästi avaamaan avainhenkilöt lukijalle, jolloin minullekin avautui hahmoista selkeämpi kuva! Hyvä!

Kirjoituksestasi oli melko vaikea löytää suurta huomautettavaa, ja kenties silmiinpistävin seikka oli tietynlaiset täytesanat lauseissa. Niitä ei ollut montaa, kuitenkin alla pari esimerkkiä.

Kirjoitat: "Tässä kohdassa sydäntäni viilsi.".
Mietin pitkään miksi olet kirjoittanut "Tässä kohdassa...". Mielestäni pelkkä "Sydäntäni viilsi" olisi riittänyt. Koetan perustella. Henkilö on uppoutunut ajatuksiinsa juuri sillä hetkellä, ja siinä kohdassa, missä oli. Kun sydäntä viilsi, se tapahtui siinä samassa paikassa ja ajassa.
Ei ole iso juttu, mutta ajattelin silti nostaa sen pöydälle.

Toinen esimerkki. Kirjoitat: "Raahasin nojatuolin lähemmäs takkaa ja sitten kiipesin sen päälle,...".
Tuo "sitten" - sana on mielestäni tarpeeton. Pohdin että jos henkilö raahaa tuolia, hän ei voi kiivetä sen päälle samalla. Ja kun raahaus on tapahtunut, ja sen päälle kiivetään, se tapahtuu sitten, kun raahaus on lopetettu. Eli monesti huomaan itsekin selittäväni lukijalle täysin itsestäänselvyyksiä, ja niitä mielestäni kirjoittajan tulee välttää. Pitäisi kertoa paljon kirjoittamalla vähän.

Muuten täytyy sanoa että pohjustus seikkailulle oli mainio ja tuntui järkevältä :D
Hyvää työtä!

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
4.0  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Mies kuvastimessa 2013-05-09 15:49:10 VMN
Arvosana 
 
4.0
VMN Arvostellut: VMN    May 09, 2013
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tarina alkaa todellakin ryminällä keskellä kaikkea. Jos Liisa Ihmemaassa ei ole tuttu, niin saattaa olla hyvinkin hukassa. Itse olen nähnyt vain Burtonin elokuvan, joten tietoni ei mitenkään erityisen laaja aiemmasta ole, mutta silti pääsin jotenkin mukaan. Keskellä oleva juoni ja paljon tuntemattomia tekijöitä, ei kuitenkaan häirinnyt niin paljoa, mutta muut kiire taas hieman häiritsi. Tarkoitan tätä "erikoista" sattumaa, että ollaan sohvalla, haaveillaan Ihmemaasta, yhtäkkiä sisko tupsahtaa paikalle, sanoo nimiä ja päähenkilö tajuaa, että joku tuttu rakas on Ihmemaassa (ja että hänet on pelastettava!!), sisko sanoo "no, ei minulla muuta, tee valmis", ja sitten portille, itku, eikun ei, mennäänkin jo portista sisään, vaikka näköjään ollaan sieltä juuri jo tultu. Tämän juonen, en siis tarkoita taustalla olevia asioita, vaiheet tuntuivat hieman hätiköidyiltä ja siksi hepposilta. Niitä kun olisi hieman alustanut ja pitkittänyt, antanut niille merkityksen, olisi tarina ollut vielä parempi.

Silti, pakko myöntää, että tarinan loppu vetäisi todella lujasti mukaan! Wauh! Todella hienoa, mielellään jatkaisin tekstin lukemista! Siitä isot plussat, jotka kuittaavat kaiken muun (:

Huomauttaisin kyllä sen, että tarinan nimi ei tunnu erityisen sopivalta. Tarkoitat Portinvartijaa, tällä miehellä kuvajaisessa? Hän ei tunnu erityisen tärkeältä, niin kuin tämä mies, jota lähdetään "pelastamaan". Tämä taas ei ole kuvajaisessa ollenkaan? Hämäävä nimi, odotin, että loppumetreillä päähenkilö näkisi portissa tämän miehen, joka täytyy pelastaa.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Mies kuvastimessa 2013-05-05 17:22:31 Jästipää
Arvosana 
 
4.0
Jästipää Arvostellut: Jästipää    May 05, 2013
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Ilmeisesti tarina on suoraan jatkoa aiemmille "Liisa" tarinoille? Itse olen lukenut vain Liisa Ihmemaassa. Hyvin nopeatempoinen alku ja jäi luonnollisesti varsin jännittävään kohtaan. Hyvää ja luontevaa tekstiä, mutta tempo ehkä hieman liian nopea? Tämä voi kuitenkin ehkä aueta melko vaikeasti niille, jotka eivät tunne Liisa ihmemaassa yms. tarinoita ennestään. Tässä mielessä voisi miettiä tulisiko avata tapahtumia ja hahmoja enemmänkin? Raleigh Darcysta ja hänen kuvauksesta minulle tuli jostain syystä voimakas mielleyhtymä Jane Austenin kirjan "Ylpeys ja ennakkoluulo" herra Darcyyn... :) Tekstisi herätti kuitenkin hyvin mielenkiinnon ja minä ainakin jäin koukkuun heti. Toivottavasti kirjoitat jatkoa ja julkaiset sen vaikkapa täällä, lukisin mielelläni miten tarina etenee.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Mies kuvastimessa 2013-05-04 09:09:43 Naispaholainen
Arvosana 
 
4.0
Naispaholainen Arvostellut: Naispaholainen    May 04, 2013
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Luonteva ja sujuvasti etenevä tarina, on ehdottomasti muokkaamisen ja jatkamisen arvoinen!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS