Cainin päiväkirjat osa 5. Hot

Tässä kohtaa vaihdamme näkökulmaa sillä Nikolas haluaa lisätä oman lukunsa tarinaan.

Nikolas



Olen ollut kauan automaatti ohjauksella, nukuin kun piti ja söin kun tarvitsi. Alex tai Lucas eivät olleet saaneet minusta irti mitään moneen kuukauteen. Oli jälleen yksi samanlainen väritön päivä, kun odottamaton vieras saapui ovelle. ''Nikolas tänne on tullut joku kiinnostava tyyppi, joka haisee savulta ja vereltä.'' Alex huutaa huoneeni ovelta ja astuu sisään tietenkin ilman lupaa. Alex hymyilee innostuneena ja katsoo minua odottavasti. ''Ketä kiinnostaa?'' Kysyn ja vedän peittoa paremmin korvilleni. ''Hän haisee Cainin vereltä.'' Alex lisää ja pomppaan pystyyn. Näen kuinka Alex lipoo innostuneena huuliaan. Pian Lucaskin tulee sisään ovesta ''Nikolas täällä on vieras ja isäsi ei ole paikalla joten vastuu on sinulla...'' Lucas sanoo ja vilkaisee sitten järkyttynyttä ilmettäni ja sitten taas Alexsia. ''Ai sinä tiedätkin jo.'' Lucas sanoo ja katsoo murhaavasti Alexsia, joka kohauttaa olkiaan välinpitämättömänä. ’’Alex sinä sitten et osaa olla yhtään hienovaraisempi?’’ Lucas tuhahtaa vilkaisten Alexsia murhaavasti. ’’Missä se vieras on?’’ keskeytän ennen kuin he pääsevät kinastelun makuun. ’’Odottaa aulassa.’’ Lucas ja Alex vastaavat kuin samasta suusta. He mulkaisevat ärtyneenä toisiaan mutteivät sano mitään. Olen jo säntäämässä ovelle, kun kuulen Lucasin rykivän. ’’Tuota sinun kannattaisi kai pukea päällesi.’’ Lucas mutisee ja katson itseäni. Toden totta päälläni on vain pelkät bokserit ja suunnistan nolona vaatekaapilleni. Vedän ylleni farkut ja mustan t-paidan. Annan hiusteni olla ja lähden uudestaan kohti alakertaa.
Aulassa seisoo Vampyyri jolla on rähjäiset vaatteet ja hiukset sotkuisella palmikolla. Heti minut huomattuaan vampyyri kumartaa päätään ja jää odottamaan lupaani. ’’Voit katsoa minua.’’ Sanon väsyneellä äänellä ja vampyyri kohottaa katseensa. Haistan selvästi kahden veren hajun, toinen kuuluu selvästi tälle kyseiselle henkilölle ja toinen kuuluu selvästi Cainille. ’’Miksi sinä haiset Cainin verelle?’’ Möläytän suustani mitään ajattelematta. Se siitä varovaisesta kuulustelutaktiikasta, ajattelen itsekseni. Tässä välissä Alex ja Lucas ovat tulleet alas ja odottavat portaiden luona. ’’ Ai tarkoitat tuota toista veren hajua?’’ Vampyyri sanoo tasaisella äänellä. Nyökäytän päätäni ja vampyyrin huulille kohoaa salaperäinen hymy. ’’Hän on vain yksi vampyyri, jonka tapasin matkallani. Teidän korkeutenne vannon etten ole tehnyt ystävällenne mitään.’’ Vampyyri jatkaa ja katsoo minua uhkarohkeasti silmiin. ’’ Tämä kyseinen yksilö, Cain hänen nimensäkö oli? No kuitenkin hän oli joutunut selkkaukseen metsästäjien kanssa ja autoin hänet pinteestä. Hän lähti melkein heti omille teilleen.’’ Nämä sanat saavat kuplivan pelkoni laantumaan. Olisin varmasti tuntenut, jos Cain olisi kuollut. Olenhan juonut hänen vertaan, vaikka hänen paikantamisensa on käynyt hyvin vaikeaksi ajan heikentäessä veren tehoa. ’’Hyvä on, mikä on asianne ja nimenne?’’ Kysyn ja vampyyrin katse muuttuu kauhistuneeksi ja valppaaksi. ’’Olen Rafael ja minut tunnetaan keinoveri kokeiluistani. Mitä asiaani tulee niin sisareni on siepattu.’’ Vampyyri, Rafael sanoo ja ymmärrän hänen tilanteensa vakavuuden. ’’Alex hae kaartin päämies, hänelle on selvästi käyttöä.’’ Määrään irrottamatta katsettani Rafaelista. Tunnen ilmavirran tuulahduksen Alexsin suunnatessa itä- siipeen. En luota Rafaeliin pääosin siksi, että hän haisee Cainin verelle. En kuitenkaan voi jättää vampyyriä metsästäjien armoille. ’’Minkä ikäinen sisaresi on?’’ Kysyn Rafaelilta, joka hätkähtää hereille omista ajatuksistaan. ’’Elena on vasta kymmenen. Hän on niin pieni, jos hänelle tapahtuu jotain minä…’’ Tässä kohtaa Rafaelin ääni sortuu ja peittyy nyyhkytykseen. Hetkenkuluttua Alex saapuu mukanaan kaartin päällikkö ja yllätyksekseni Luasin sisko seuraa hänen perässään. ’’Petra mitä sinä täällä teet?’’ Lucas kivahtaa siskolleen ärtyneenä. ’’Mähän kuulun kaartiin, joten mun on oikeus olla mukana.’’ Petra sanoo tyynesti mulkaisten kuitenkin veljeään ilkeästi. ’’Hyvä on Petra voit jäädä.’’ Sanon ja hieron otsaani uupuneena. ’’Te kutsuitte herra?’’ Kaartin päällikkö sanoo kysyvästi. ’’Aivan Christian, metsästäjät ovat iskeneet jälleen. Ota tämä uusi ystävämme tarkempiin kuulusteluihin ja raportoi sitten minulle.’’ Vastaan ja Christian nyökkää päätään ymmärryksen merkiksi. ’’Hyvä voitte poistua. Rafael mene Christianin mukaan.’’ Sanon ja viittaan kättäni. Rafael lähtee Christianin perässä lannistuneen oloisena ja voin viimeinkin romahtaa. Lyyhistyn aulan lattialle ja veriset kyyneleet alkavat virrata pitkin poskiani. ’’Nikolas oletko sinä kunnossa?’’ Petra kysyy hätääntyneenä ja kiirehtii luokseni. ’’Olen, kyllä olen. Cain on vielä elossa.’’ Mumisen ja en voi muuta kuin jatkaa itkemistä.