 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hieman utuinen, epätodellinen tunnelma jatkuu läpi tekstin tavalla, jota voi ihailla. Toinen arvostelija kutsui sitä päiväkirjamaiseksi, ja rakenteeltaan se onkin päiväkirjamainen. Tyylikeinojen käyttö kuitenkin nostaa sen kaunokirjalliseksi tuotokseksi hyvinkin onnistuneesti. Tarina piti otteessaan ja tunnelma oli erikoinen: siinä oli pettymystä, ihmetystä, pelkoa, järkytystä ja jopa nöyryytystä. Olisin mielelläni lukenut enemmän.
Kaunista kevättä!
