 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka blackflower!
Jotenkin omituisen kaunista! Olet luonut pimeän tunnelman ja onnistunut siinä hyvin!
Yksi asia pisti silmään ylitse muiden.
"Jokainen ajatus on toistaan pahempi. Sanat piikittävät kuin neulat ihoani, tuhoten herkän hipiäni.".
Koko runon ajan tuntuu, että kyseessä on pään sisällä käytävä, yhden ihmisen kamppailu ja tuska. Ja sitten tulee tuo "Sanat". Kenen sanat? Mistä ne tulevat ja miksi ne pistelevät ihoa? Haukkuuko joku tai pilkkaako? Miten tämä liittyy noihin ajatuksiin? Miksi sanat??? Argh! Tuo on rönsyilevä sivujuoni hyvin rakennetussa yksilön ahdistuksessa!
Mielestäni tuo nimi ei kovin hyvin kuvaa runoa, sillä pimeys ei ole mielestäni pääosassa, vaan ahdistus.
No oli miten oli, niin kirjoitat hyvin ja tunteita herättävästi!
Kiitos!
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kyllä tässä juurikin se pään sisällä tapahtuva tuskanhuuto on kyseessä. Minä tarkoitin tuolla pimeydellä ehkä juuri sitä ahdistusta mistä puhut. Koen syvän ahdistuksen samankaltaiseksi pimeyden kanssa, näin vertauskuvallisesti.