 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka lunilab! :)
Tässä on ja keveä tunnelma! Mukava sadunomainen kerronta.
Kirjoitat:
"Joku ihminen olisi nähnyt siinä vain..:".
Miksi ihminen? Ajatukseni:
"Joku olisi nähnyt siinä vain...".
tai
"Joku saattoi nähdä siinä vain...".
tai
"Ihmiset näkivät siinä vain...".
Eli jos joku ihminen näkee jotain, niin voiko joku toinen ihminen nähdä jotain muuta? :)
Aikamuodot.
"Punavalkoisen nenäliinan hän oli löytänyt eilen talon rappusten alta, missä kissa pitää majaansa sadepäivinä.".
Tuolla on siten, että hän oli löytänyt ja kissa pitää. Toisin sanoen samassa virkkeessä pluskvamperfekti ja preesens. Ajatukseni:
"Punavalkoisen nenäliinan hän löysi edellisenä päivänä talon rappusten alta, missä kissa piti majaansa sadepäivinä.".
Nyt molemmat on imperfektissä, jolla aloitat tekstin (Siinä se nyt oli,...).
"Eihän se vastannut, niin kuin ei koskaan, mutta olihan se kohteliasta tervehtiä.".
Tosi lapsenomainen virke :) Hyvä! Tässä on sellainen kivan leikkisä ja miellyttävä tunnelma!
Ehkä tuossa, kun Eeli haluaa lähteä, niin voisi vielä lisätä, että nyt hän tajusi. Tämä oli merkki. Hänen oli lähdettävä seikkailemaan. Tai jotain vastaavaa, joka kertoo, että hiiren muotoinen pilvi oli merkki, joka laukaisi seikkailuvietin :)
"”Olikohan tämä nyt aivan viisasta”...".
Pikkuisen vielä ilmaisusta (aikamuodot). Tässähän oli vasta ehditty portille, eli olikohan olisi hyvä silloin, kun ollaan jo kaukana ja pulassa. Itse käyttäisin tuossa "Onkohan...".
Kenties jos lapsia miettii, niin hieman voisi tiivistää. Ehkä pihatontusta voisi kertoa missä se oli ollut, mutta jättää kesät pois. Ja sitten kertoa että se oli unohtunut koivikkoon ja kasvoi nyt sammalta. Kenties perheen pienimmät ei välitä vuosista :)
Kokonaisuutena ja katkelmana tykkäsin kovasti! :) Hyvää työtä!
Kiitos!
