Review Detail

Ensilukemalta oma mielipiteeni tästä on: erkkierkki heikkierkki, heikkierkkierkki erkki. Heikkiheikki!

Toista kertaa en heti jaksanut novellin sisältöön syventyäkään. Myönnettäköön, että kerronnassa on mielestäni lievää toiston makua, mutta se lienee vain oma tuntuma ja pelkästään makuasia.

Tarinan sisällöllistä antia kommentoisin seuraavasti: Tässä liikutaan jo kielellisen ilmaisun äärirajoilla, ehkä jopa hieman niiden ylikin. Ensimmäinen reaktio oli samansuuntainen, kuin Jästipäälläkin: täyttä pelleilyähän tämä on, eikä sisällölliseen antiin ole vaivauduttu suuntaamaan pientäkään ajatusta. No, sehän oli ensimmäinen ajatus, mutta sen jälkeen nousi esiin kysymys: Onko todella näin, vai onko novelliin kuitenkin onnistuttu kätkemään sisällöllinen viesti? Mikä se siinä tapauksessa olisi?

Aikajanassa kauas tulevaisuuteen ajoitettu mielikuvatuote voi hyvinkin heijastaa kieliopillinen kehityksen suuntautumaa, joka on jo tänä päivänä havaittavissa orastavana ituna arkikielessä. Sanallisen ilmaisun muotokielessä on jo havaittavissa suunta, johon erkkiheikkiheikkikin selkeästi viittaa. Onhan noiden nousevien tulevaisuudentoivojen sanallinen valmius selkeästi pelkistetympää, kuin heidän isovanhemmillaan.
Kauppakeskuksien käytävillä notkuvien varhaisteinien kielellinen ilmaisu myötää jokseenkin heikkierkkiä, joskin sanamuoto on vielä hieman kehitysvaiheessa, mutta tuonne tarinan vuosilukuun 4620 mennessä saattaa hyvinkin olla jo hioutunut valmiiksi. Tänäänhän erkkiheikkien tilalla vielä käytetään ilmaisuja: "veetun veetun veetu, ku veetuttaa." tää alinomainen veetutus."

Kyl maar se siitä.