Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Romantiikka Kukkakauppias
QR-Code dieser Seite

Kukkakauppias Hot

Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä? Ketä minä rakastan? Mitä rakkaus on? Haluanko minä rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa? Kuka viettää vanhuuteni kanssani?
Mutta kun minä näen hänestä unia lähes kaikkina öinä. Vain viskin sumentamina en. Siksi minä en nuku enää koskaan kunnolla, sillä viskipäissä nukkuessani näen vain hahmoja seinillä, ja selvin päin minä näen vain hänet. Hänet ostamassa minulle niitä ihania kukkakimppuja, niitä punaisia tulppaaneja ja keltaisia gerberoita – niitä, joita hän todellisuudessa ostaa varmaan vaimolleen. Mutta kun ei hänellä ole sormusta! Eivät kaikki käytä, sanoi Sofia. En halua kuunnella Sofiaa. Haluan uskoa, että hänellä ei ole vaimoa. Ehkä hänellä on joskus ollut, mutta ehkä siitä on jo niin pitkään, ettei hän enää ajattele sitä. Mutta rakastanko minä häntä? Jos en, niin miksi kaikki ne sadat näkemäni unet?

Seuraavana päivänä hän tulee jälleen. Hän ei osta mitään, mutta hän hymyilee. Hypistelen jo sormieni kärjillä punaisia tulppaaneja ja valkoisia vehkan kukkia ja puren huultani niin lujaa, että sattuu. Hän lähtee ja kello ovessa kilahtaa. Käännän katseeni ja menen kastelemaan pelargoniat.

Kaksi tulppaania ja yksi keltainen gerbera, mutta ei yhtäkään vehkaa. Pöydälläni pullo bourbonia ja Aalto-maljakko vierekkäin. Itse ostetut kukat eivät lämmitä kuten toisen antamat. Ei niissä ole samaa tunnetta, ei sitä lämpöä ja rakkautta. Sivelen sormillani maljakon sileää pintaa. Sen voisi joskus pestäkin. Viimeistään silloin, kun hän ostaa kukkia minulle. Minulta, minulle. Kukkia. Kunpa hän ostaisi kukkia minullekin. Kierrän viskipullosta korkin auki ja kaadan lasiin tilkan. Mustalla ohuella tussilla kirjoitan kaksipuoliseen pakettikorttiin lauseet: ”Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Minusta tuntuu, että sinä et tunne samoin. Nämä tulppaanit kuolevat ilman vettä. Ota ne, vaikka et sydäntäni ottaisikaan.”

Seuraavana päivänä saavun töihin puolta tuntia aikaisemmin valitakseni oikeat kukat. Niiden on oltava ne kaikkein kauneimmat ja punaisimmat. Saan kimpun valmiiksi juuri ennen avaamisaikaa. Sidon pakettikortin kimpun varteen ja lasken kukat sivummalle odottamaan. Avaan liikkeen ja menen kastelemaan pelargoniat.

Mutta hän ei saavu tänään. Illalla sulkeudun itseeni ja juon kolme lasia viskiä. Yöllä tanssivat harmaat hahmot seinällä ja katossa. En saa unta ja odotan vain. Minä rakastan häntä – rakastan, vaikka joudunkin kohtaamaan vanhuuteni yksin. Vaikka en ehkä voisikaan enää juoda viskiä, voisin minä vielä silloinkin pitää tulppaaneja pöydälläni Aalto-maljakossa.

Hän ei palaa seuraavanakaan päivänä. Eikä sitä seuraavana. Tulppaanikimppu liikkeen sivupöydällä nuutuu ja kuivahtaa. Kolmantena päivänä ennen sulkemisaikaa astuu Sofia sisälle ja kertoo, että hän on kuollut. On kuollut sydänkohtaukseen kotonaan vaihtaessaan vettä gerberakimpulle – gerberakimpulle, jota piti edesmenneen vaimonsa kuvan vierellä. Eikä sinänsä ihme se kuolema, Sofia päivittelee, sillä olihan hän jo liki yhdeksänkymmenen. En vastaa mitään, mutta Sofia ostaa kolme vehkaa ja hymyilee.

Liikkeen suljettuani vien kuivuneen tulppaanikimpun takapihan biojätesankoon ja tunnen tiputtavani sinne myös kuihtuneen sydämeni. Illalla juon taas bourbonia ja tiedän, että kohtaan vanhuuteni yksin.

Ylläpidon palaute

 
Kukkakauppias 2015-01-08 16:33:52 Alapo80
Arvosana 
 
4.0
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    January 08, 2015
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikka viidakkoveitsi!

Alku tuntuu hieman sekavan kankealta, mutta loppua kohti novelli parantaa laatuaan, kuin sika juoksuaan!!!

Näen, mitä haet tuossa alussa! Hyvä aloitus! Kehotan monesti kirjoittamaann yksinkertaisesti, mutta jotenkin tämäntyylinen aloitus kaipaisi pilkkuja, jotka hidastavat lukemista.
Kirjoitat:
"Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä? Ketä minä rakastan? Mitä rakkaus on? Haluanko minä rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa? Kuka viettää vanhuuteni kanssani?".
Ajatukseni:
"Minusta tuntuu, että minä rakastan sinua. Ei, voiko tätä näin aloittaa? Rakastanko minä häntä, vai rakastanko minä yleensäkään ketään? Mitä rakkaus edes on? Haluanko minä edes rakastaa sellaista, joka ei voi rakastaa minua enää sitten, kun olen jo ryppyinen? Kuka minua sitten rakastaa ja viettää vanhuuden minun kanssani?
Eli pientä lisärytmitystä. Tuo on tosin minun mielipiteeni, ota siitä jotain jos saat tai anna olla :D

Olen joltain osin edellisen palautteen kanssa samaa mieltä, että tuo alku on tosi sekava. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä siitä saa mielestäni kuvan, että kyse on ajatuksen juoksusta.

Mutta ai hitto, kun onkin hyvä tarina! Tuo loppu tempaa mukaansa ja tuo hyvän mielen tullessaan!!! Hyvää työtä! Erityisesti kiitän Sofian hymyilyä, kuihtuneesta sydämestä ja sekä ankeasta lopusta!

Kiitos!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 3 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
3.7  (3)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Kukkakauppias 2015-01-16 13:49:13 Pegasos
Arvosana 
 
3.5
Pegasos Arvostellut: Pegasos    January 16, 2015
Top 100 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Joo. Alun pohdiskelu lukuisine kysymyksineen oli tosiaan turhaa. Suoraan vaan asiaan ja tapahtumien keskelle. Mutta ne ihanat kukat! Kiitos niistä. Suloinen tarina. Kyllä vanhatkin voivat rakastaa.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
Kukkakauppias 2015-01-06 15:50:59 TarraLeguaani
Arvosana 
 
3.5
TarraLeguaani Arvostellut: TarraLeguaani    January 06, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Alku oli jotenkin... vaikeaselkoinen. Tai asialtaan ihan selvä, mutta jotenkin kirjoitustavalta epäselvä. Olisin laittanut ensimmäisen lauseen vaikka lainausmerkkeihin. Nyt se sekoitti, kun aluksi kirjoitettiin 'sinulle', mutta tämä muoto ei jatkunut.

Mielenkiintoinen ja hyvä tarina. Tarina sai aivan uutta tuulta ja merkitystä alleen, kun kävi ilmi, että kyse oli vanhoista ihmisistä. Harvoin heistä kirjoitetaan näin. Ainoa mikä jäi mietyttämään, että voiko korkeintaan 65-vuotias nainen olla noin kiinnostunut yli 90-vuotiaasta? Tietty, miksi ei, mutta siinä on aika lailla jo ikä- ja ryppyeroa...

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
Kukkakauppias 2015-01-01 15:13:34 Jästipää
Arvosana 
 
4.0
Jästipää Arvostellut: Jästipää    January 01, 2015
Top 10 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Tarina oli koskettava. Pidin siitä. Realistinen, koska elämä tarjoaa niin paljon pettymyksiä matkan varrella. Toki myös hyviä hetkiä. Tässä loppuratkaisu tuntui varsin julmalta. Se mikä häiritsi minua oli jollain lailla ehkä liiallisen korostettu viskin rooli. En ymmärrä, miksi sitä haluttiin niin vahvasti tuoda tässä tekstissä esille. Oletin, että tarinassa päähenkilö on vanhempi nainen, joten tässäkin mielessä viski tuntuu jopa ristiriitaiselta. Tosin en tiedä juovatko vanhat naiset paljon viskiä yleisemmin? Jonkin verran oli oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä, mutta ei mielestäni kovinkaan paljon. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiinnostava teksti, jonka luin koukuttuneena.

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS