Arkinen tappaisi minut Hot

Koska tiedän, että kirjoittelet kännykällä, en huomioi tiettyjä kirjoituksellisia haasteita tekstissäsi. Tämä oli varsin lyhyt, mutta napakka ja minustakin tämä vaikuttaisi enemmän kuuluvan Mielipiteet -osioon. Tätä lukiessani tuli mieleeni, että mahtaako tämän tekstin inspiraatio kummuta tältä sivustolta, jonne olet nyt lyhyen ajan sisällä laittanut melko monta tekstiä... :)

Sisällöllisesti olen osittain kanssasi samaa mieltä. Arkiseen ei kannata kangistua ja uusia tuulia kannattaa kokeilla, ilman muuta! :) Varsinkin kun tehdään jotain luovaa, on hankala olla luova, jos pitää pitäytyä vanhoissa kaavoissa ja standardeissa. Taiteilijalla tulee olla vapaus tehdä taidettaan, kuten haluaa. Mutta sitten tulee se mutta. Kenelle tekee taidetta? Jos itselleen, ei ole ongelmaa, mutta jos haluaa tehdä muille, on huomioitava kohderyhmä ja sen asettamat vaatimukset. Jos ei kunnioita kohderyhmäänsä, ei välttämättä saavuta heidän arvostustaankaan... Ja se ei ole luovuudessa kovin helppo yhtälö...

Tätä lukiessa mieleeni juolahti ensimmäiseksi Muumien Pikku Myyn sitaatti "Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä". Tämän novellin pointti taisi olla ymmärtääkseni kaikenlaisen stereotyyppisyyden/arkisuuden välttely etenkin silloin, kun kirjoittaa proosatekstiä.

Jos tarina oli omakohtainen, niin tämä sopisi myös Mielipiteet-kategoriaan. Joka alalla on se tietty muotti, johon ihmisiä puristetaan, jotta näistä tulisi "oikeaoppisia ja hyviä". Luovuus, jota ei olla kohdattu ennen, lytätään välillä kelvottomaksi vain sen takia, että tämä rikkoo tavallisimpia rajoja eikä tiedetä, onko se sitten hyvä juttu vai ei. Toivottavasti halusit vinkata jotain tällaista, koska minulle tuli tekstistäsi mieleen omat opiskeluaikani kriisit "sallitun luovuuden" kanssa. :D

Luin tämän muutaman kerran läpi ja päädyin analysoimaan tekstisi ylläolevaksi kannanotoksi. Olisin kaivannut tarinaan vähemmän tulkinnanvaraa ja enemmän pohjustusta. Esimerkiksi:
-"Joukko ihmisiä on viimeaikoina käyttäytynyt minua ohjaten. Nämä tietyt kaunosieluiset ovat yrittäneet töniä minut arkisen proosan puolelle". -> Ketkä ihmiset? Miksi he ohjaavat päähenkilöä? Mikä heidän pohjimmainen motiivinsa on?
-"Pelottaa se, että jos annan periksi, niin se on merkki paikoilleen asettumisesta ja se on jo sanana myrkkyä minulle. Mitä jos sittenkin rauhoittuisin, asettuisin sijoilleni. Mihin minä sen kaiken mahdutan. Sen kaiken tunteen sekä mielessäni olevan paatoksen, tuskan ja ahdistuksen". -> Miksi arkipäiväisyys ja paikoilleen asettuminen pelottaa päähenkilöä? Miksi hän kokee asian noin? Mikä on tehnyt hänestä sellaisen, kuin hän on?

Jos kertomus jää liian pinnalliseksi, niin se jää lukijalle vähän ylimalkaiseksi kokemukseksi. Pohjusta stooria lisää ja kerro enemmän syitä tarinan pointteihin. :)

Huomioni kiinnittyi myös tarinan nimeen. "Arkinen tappaisi minut". Hmm. Tekstissä mainitset, että "suututtaa, sillä minä tieten tahtoen välttelen arkista ja jokapäiväistä" ja että paikoilleen asettuminen on sananakin jo myrkkyä. Mielestäni novellin nimi on ehkä turhan rankka ja voimakas, tekstissä kun ei mainita arjen olevan sentään kuolettavaa. Vähän lievempi nimi, esim. "Arkinen risoo minua" olisi osuvampi.

Jotkut sanajärjestykset ovat pikkuisen hassunpuoleisia ja tarina lievästi kummeksuttava, mutta pidin siitä, että olit saanut tarinaan vahvaa tunnetta. Alku ja loppu ovat jollakin tavalla arkisen eeppisiä. :) Vähän lisää yksityiskohtaisempia seikkoja, niin tästä saa aikaan vaikka mitä!