Voittaja.
Pitkään lähes kroonisena oireillut rahapula äityi pahimmoilleen akuutiksi ja juuri pahimpaan aikaan. Olihan perjantai ja siis viikonloppu tulossa.
Reiska tarkasteli kukkaroaan apeana. Pari kaksikymmensenttistä kävi toivotonta kamppailuaan inflaatiota vastaan kukkaron pohjalla.
Jo kahdesti oli Reiska tyrkyttänyt pankkikorttiaan automaatin kitaan. Enempi epätoivoisena, kuin toiveikkaana. Kylmä koneen sydän ei heltynyt, vaan ilmoitti tilin saldoksi 15,58 euroa. Summa oli auttamattomasti liian vaatimaton, jotta tuo metallinen markkinavoimien palvelija olisi nöyrtynyt sellaista kidastaan ulos sylkemään.
Reiskan tilanne oli sikäli vaativa, että ellei hän halunnut tarjota itselleen viikonloppuna pelkkää vedestä ja näkkileivästä laadittua puuroa, oli pakko astella pankin konttoriin ja nostaa tilillä olevat varat suoraan tiskiltä.
-” Nostaisin tilin tyhjäksi.” Reiska kakaisi asiansa pankkitoimihenkilölle ja ojensi pankkikorttinsa.
Näin merkittävä toimenpide vaati toki henkilöllisyyden tarkistamisen, vaikka Reiska oli varma, että virkailija hänet kyllä hyvin tunsi. Olivathan he olleet samalla luokalla kauppaoppilaitoksessa vajaa kymmenen vuotta sitten.
Tarvittavien virallisten toimenpiteiden jälkeen pankkivirkailija naputteli noston näppäimistöönsä.
” Se on sitten viisitoista viisikymmentä kahdeksan, miinus kuusi euroa.” Ilmoitti kassaneito ylhäisesti.
”Mikä ihmeen kuusi euroa?” Reiska hämmästeli, vaikka vankka epäily asian suhteen jo kolahtikin ajatuksen pohjalle.
”Kuusi euroa on pankin perimä palvelumaksu nostosta.” Entinen opiskelukaveri kertoi, kuin suuremmankin salaisuuden.
” No, vois sun v…yhenkerran.” Reiska kiivastui jo siinä määrin, että oli lipsauttaa koreaan kapitalistilainnakkseseen täysin sopimattoman rahvaanomaisen ilmaisun. Onneksi sentään sai vielä sappensa nielaistua.
” No, mitenkä on?” Tiedusteli kassahenkilö tiskinsä takaa. – ”Lopetetaanko tämä tili samalla, kun se nyt tuli tyhjennettyä? Pankilla on tavoitteena lopettaa nämä luotottomat nollasaldoiset tilit, jotteivat ne turhaan rasittaisi kirjanpitoa.”
”Sopii oikein hyvin. Luulenpa, ettei minulla tähän pankkiin heti huomenissa asiaa tule.” Reiska kihisi myönteisen näkemyksensä virkailijan ehdotukseen.
Näppäimistö rapisi jälleen hetken ja sen vaikenemista seurasi kassahenkilön virallinen ilmoitus: ”- No, niin. Tämä on sitten selvä. Tili on nyt lopetettu ja meillä on tilin lopettamismaksu kymmenen euroa, jos minä saan nyt vielä neljäkymmentäkaksi senttiä…hetkinen, neljäkymmentä senttiähän se tekeekin, kun tässä on nämä sentinpyöristykset. Tehän voitittekin tässä nyt kaksi senttiä.” Entinen luokkatoveri hymyili sievän aurinkoisesti ja toivotteli hyvät viikonloput.
Reiska kapisteli kukkaronsa kätköistä viimeiset roponsa tiskille ja tuumaili.
-”Noo, ilmanko tässä alkaakin olla jo niin vahva voittajanfiilis päällä.”
