Sydän
Tuo elin sykkivä, elintärkeä.
Irti kiskaistiin, häkkiin teljettiin.
Yksin, pimeyteen heitettiin.
Miksi näin, kävikään?
Ei sydän pieni voi koskaan ymmärtää.
Tulee päivä, saapuu yö,
mustat varjot sydäntä syö.
Ne iskee joka puolelta,
pieni sydän tuntuu jo kuolleelta.
Eikö tämä jo loppua vois,
kun sydämestä vielä jotain jäljellä ois.
Se vahva on silti, se luovuta ei.
Se keinon keksii, se jonkun etsii.
Ja kuka sen lopulta saa,
ei voisi toivoa koskaan
sydäntä parempaa.
