 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 1011 - 1020 | « 1 ... 99 100 101 102 103 104 105 » |
Hei Naispaholainen!
Aikaisemmin sanoin, että en ymmärrä runoja ja pohdin sen johtuvan siitä, että ne ovat hyviä, eikä kapasiteettini riitä niitä käsittelemään! :D Kuitenkin ymmärsin runosi, mutta ymmärsin runosi sanoman, eikä se ainakaan huononna sitä!
Mielestäni mukavaa sanojen käyttöä ja sointuvaa riimittelyä! Pelkäsin hiemaan, että henkilö saisi potkut ja kyseessä olisi ollut elämääsi sijoittunut, tositapahtumiin pohjautuva runo, mutta onneksi tilanteesta selvittiin viiden minuutin punoituksella! :D
Olen joskus huomannut, että runoissa monesti loppuriimi olisi myös joka toisella rivillä tai kenties vain yksi / kappale, mutta sinulla on haettu rytmittely perättäisille riveille. En tiedä onko tämä huono asia, mutta näin kokemattomalle se osui silmään.
Kiitos runosta ja pahoittelut etten osaa siitä juuri mitään kunnollista sanoa!
Hei taas Naispaholainen!
Vesi taitaa olla sinulle rakas elementti muutoinkin kuin novelleissasi! Lisäksi uskon, että olet todella miettinyt poikkeavia tapoja tehdä ja katsoa elokuvia!
Kirjoitat osioon "Scifi ja Fantasia" ja joka kerta, kun alan lukemaan novelliasi, joudun miettimään, että miten tämä liittyy velhoihin, ritareihin, avaruusaluksiin tai alieneihin. JA kuitenkin, kun tarina etenee, saat minut vakuuttuneeksi, että oikeassa paikassa ollaan!
Minua jäi hieman kalvamaan se, että novellissasi ei ollut tyypillistä "loppuratkaisua" tai sitten se vain meni minulta ohi. Edelliseen tekstiisi kehuin, että se jäi hieman laimeaksi, mutta nyt se katosi minulta kokonaan. En ollut varma keskittyikö tarina uimahyppyihin, joiden kanssa koe saatiin hyväksytysti läpi, vai elokuvan tekoon, jonka "loppuhuipennus" karkasi minulta täysin.
Kuitenkin luettuani lopun useaan kertaan, tulin siihen tulokseen, että kaikki se elokuvan teko ja hypyt mystisessä studiossa olivat ainoastaan päähenkilön mielikuvitusta, mutta silti olisin vielä odottanut, että lopuksi olis sähköpostiin kilahtanut jotain, joka olisi saanut päähenkilön ymmälleen. Perustelen tätä sillä, että kuvaukset "yliluonnollisesta" elokuvastudiosta, jotka kuitenkin olivat ilmeisesti tapahtuneet päähenkilön päässä, olisivat kohdanneet hämmentävän, todellisuutta kutittelevan lopun.
Älä kuitenkaan ärsyynny, jos olet eri mieltä, sillä voihan olla, etä en vain tajunnut sitä, mitä ajoit takaa! :D
Pari sanajärjestyksellistä asiaa iski verkkokalvooni, kuin traktorin antenni:
Kirjoitat, "Itse hypyt tunnen:...". En oikein ymmärtänyt tuosta mitä ajat takaa. Ajatukseni olisi jotain "Tunne kyllä itse hyppyni:..." - luokkaa, mutta kun en oikein saanut ajatuksesta kiinni, on vaikea myöskään antaa ehdotusta.
Toinen kohta, jossa kirjoitat "Joskus jo hypyn tavoitan aikana tunteen onnistumisesta.", niin oletan, että olet tarkoittanut "...aikana tavoitan...".
Kolikko kohtaus jäi hieman mystisyyden verhoon. En oikein saanut kiinni, mikä tarkoitus sillä oli. Ajatukseni oli, että jos sen olisi verhonnut huolimattomuudeksi jännityksestä johtuen, se olisi tuntunut järkevältä.
Mokomat salapolttajat! :D Kuvailusi tupakasta ja tupakoitsijoista oli mainio! :D Erityisesti "..., jonka orjuus nykyaikana nolottaa.", on mahtava kuvailu! Tämä iski sieluun, sillä poltan itse! :D
Yhdessä kohdassa sorruit mielestäni täyttämään tilaa turhasti. "Ripeästi riennän ovelle, vedän sen auki ja astun tyhjään pyöreään huoneeseen.". Virke olisi ymmärrettävä, vaikka "...vedän sen auki..." olisi jätetty pois, sillä tyhjään huoneeseen ei voi astua vetämättä ovea auki! :D
Ja ne sulkeet...mutta ei niistä sen enempää :D
Toivottavasti jaksoit turhautumatta plärätä palautetta tähän saakka, eikä tullut tunne, että kaikki oli jargonia.
Nautin sanoilla leikittelystäsi niin paljon, että on pakko tähän hieman lainata! "Aamuisten valonsäteiden aineettomat ulokkeet koskettelevat olemustani ja kiusaavat minua hereille. Herätyskellon inipiipitys tunkeutuu kuuloelimeeni ja saa sen solut värisyttämään aistikarvojaan. Havahdun valveille ja vääntäydyn vuoteesta lopettaakseni unikarkottimen terhakkaan toiminnan.".
Aivan mieletöntä! :D Todella ilahduttavaa "äidinkielellä kikkailua", tuosta tuli hyvä mieli!
Sinulla on mainio tapa kirjoittaa! Toisinaan tekstisi on asiallista ja kuvailevaa, muuttuen sanoilla leikittelyksi ja toisinaan miltei runomuotoiseksi. Kuitenkaan se ei karkaa lapasesta, eikä vaikuta väkisin punnerretulta, vaan luonnolliselta ja soljuvalta!
Tarinasi ajatukset ovat selkeästi mielessäsi ja kuitenkin tuntuu, että kun olet kirjoittanut kantavan ajatuksesi (kuten tässä novellissa elokuva- ja uimahallikohtaus) haluat vain nopeasti päättää tarinan. Väitän, että Sinulla olisi ainekset myös eeppisiin loppuhuipennuksiin, joita toivottavasti saamme lukea näillä sivuilla tulevaisuudessa, vaikka sinua näin tylysti kritisoinkin! Eihän vain muistella pahalla, sillä tarkoitukseni on kuitenkin hyvä ja Sinä olet hyvä kirjoittaja!
Kiitos novellista!
Hei taas Väinämö!
Edelliseen katkelmaasi liittyen jää taas arvailujen varaan, miten tähän tilanteeseen on tultu! :D
Olen monelle näille sivuille novellejaan jättäneille sanonut, että lukijalle täytyy jättää ajattelemisen aihetta ja mahdollisuus tehdä omia päätelmiä, sinulle ei todella voi sanoa samaa! Mielestäni monien näitä sivuja käyttävien tulisi todella tutustua tapaasi kirjoittaa...minä mukaan lukien!
Tavassasi kirjoittaa ympäristöstä tulee yhdentekevää, pelkkä välttämätön paha matkalla ajatuksiin ja pohdintoihin. Harmittelin aluksi, kuinka pintapuolisesti kuvailet maisemaa polun varrella (vaikkakin kissanpentuvertaus oli mainio) ja miten epäselväksi paikka, johon tapahtumat sijoittuvat jää. Siinä vaiheessa, kun pianonsoitto alkaa, tuo harmi katosi. Oli vain kirjoittamasi teksti ja tarina, joka nielaisi mukaansa.
Pari pientä asiaa kuitenkin särähti hieman korvaan.
Käytät termiä "kuten sanottu" kohdassa "Tämä saa mielenkiinnon heräämään, sillä kuten sanottu, ihmiselo yleensäkin kiinnostaa minua...". Jäin pohtimaan, onko termi tarpeellinen, vai olisiko virke kantanut itseään ilmankin. Ja luettuani kohdan pariin otteeseen, totesin tuon tarpeettomaksi...siis omasta mielestäni. Ja jäin pohtimaan, että kuka muka on sanonut.
Toinen asia oli Sillanpään lainaus, joka nimenomaan painottaa sitä, että olen liikkunut ja tulen liikkumaan, joka sai minut pohtimaan entistä kiivaammin, että missähän nyt liikutaan! :D
Pohdiskelit päähenkilön ajatuksissa kiivaasti soittajan kauneutta, erityisesti hiuksia, ja mainitsit kasvot (mielestäni melko isossa roolissa). Kuitenkin kun soittaja katkaisi mielettömän ajatusvirran (erittäin onnistunutta pohdiskelua!) "Toivottavasti pidettiin.", ei kasvoista mainittu mitään! Hiivatti Väinämö! Nyt minua kiusaa pitkään, näyttikö soittaja hyvältä vai ei!!! :D
Ajatuksen juoksun muuttuminen dialogiksi vaihtaa kirkkaan päivän yöksi. Tapasi kirjoittaa ajatuksista ja pohdiskeluista on runollista ja soljuvaa, kun taas päähenkilön tapa puhua on erittäin "rahvaanomaista" ja jopa karua. Tämä ei ole huono asia, vaan nimenomaan hyvä! Ihailen tapaasi kirjoittaa ikään kuin kahdesta eri ihmisestä, joista toinen on kaunopuheinen ja herkkä, kun taas toinen on joku omituinen savolainen, jonka vaatteet on hieman resuiset ja olemus rujo! :D
Harmittavaa tässä on se, että tästä "kritiikistä" ei varmastikaan ole juuri hyötyä, sillä todella pidin lukemastani! Taas jäi harmittamaan edellisen katkelman ja tämän katkelman väliset tapahtumat...miten hiivatissa oli päädytty jonnekin pellon reunaan???!!!
Kiitos jälleen hyvästä katkelmasta!
Ps. pelto oli varmasti jäänyt kesannolle, sillä EU vaatii ja maksaa tukia sen mukaan, että tiettyjä peltoja "kierrätetään" kesannolla aika ajoin. Joku luonnonsuojelullinen ja monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyvä homma! :D
Moi elonvalk!
Nyt joudun sanomaan, että runot menee oman arvostelukyvyn tuollepuolen, eikä kannata odottaa mitään kovin syväluotaavaa arvostelua. Kuitenkin olin huomaavinani joitain viittauksia asioihin, joista kirjoitat, mutta et tarkoita...olipa niin sekava virke, että en itsekään täysin ymmärrä mitä kirjoitin! :D
Joka tapauksessa ensin siihen minkä ymmärrän. Pari kirjoitusvirhettä huomasin. yksi i-kirjain oli päätynyt "...näkemänii..." - sanaan molo-kohdassa. :D Ja yksi s-kirjain oli vaihtunut t-kirjaimeksi "...muutosmilityyttä" - sanassa viimeisessä kappaleessa (jos niitä runoissa kappaleiksi kutsutaan).
Kuitenkin yleensä jos en ymmärrä runosta mitään, sitä pidetään yleisesti hyvänä, ja sitä tämä Sinun runosi oli! :D
Erityisesti kohta
"Menikö siksi seksi huumoriksi
että tulin ajatelleeksi
mitä Jeesus sanoisi jos kuulisi"
iski minuun, sillä tuollainen riimittelevä sanoila leikittely soi minun korviini hyvin!
En tiedä mitä olet ajatellut kaikissa kappaleissa, mutta selvästi näkee, että ajatuksenjuoksusi ja sanomasi on jotain syvempää, kuin mihin pääsin kiinni. Kirjoitat,
"Suolistossani sihinsee
kuin kihomato perseessäni kihisee
tahtoo ulos sanat
viekkaat ja valittavat"
Minulle tuli kihomadoista ja koko kappaleesta mieleen se, mitä ihmiset ajattelevat muista ihmisistä ja vaikka omasta elämästäkin ja haluaisivat sanoa pahaa, mutta mikä kenties kuitenkin jää sanomatta! Toivottavasti en ollut täysin hakoteillä ja loukannut runoilijaa! :D
Runo vaikuttaa hyvin itsekriittiseltä ja omaa elämää käsittelevältä. Sain mielikuvan, että kyseessä on nimenomaan omaan elämään kohdistuva kritisointi. Uskoisin, että runon pääasiallinen sanoma (toivottavasti on hyvä ilmaus) on se, että ihmisen tulisi olla rohkeasti sellainen kuin on, eikä koettaa ollaa jotain muuta oman egon "ison molon" kanssa.
Kaikkinensa runo "juoksee" soljuvasti ja se oli helppo lukea, vaikka osaatkin kirjoittaa niin hyvin, että sanoma saattoi jäädä minulta huomaamatta! :D
Kiitos runosta elonvalk!
Kiitos novellista Luinwen!
Täytyy sanoa, että osaat luoda tunnelmaa! Erityisesti nostan esille ahdistavan kuvan naishenkilöstä, jonka elämänhaluttomuuden saattoi tuntea!
Kuitenkin annoin vain kolme ja rapiat pisteiksi. Selvitän hieman miksi näin.
Pilkkujen kanssa hieman viilailua. Ensimmäisessä virkkeessä laittaisin itse pilkun ennen "...ja kun erotin..." ja-sanaa. Samanlaisia pilkkuhommia oli muuallakin tekstissä. Pikkujuttu kuitenkin.
Ensimmäinen häiritsevä asia tuli niinikään ensimmäisessä virkkeessä. Aloitit hyvin jäljistä jäälle ja nostit jännistystä, jonka mielestäni latistit kuitenkin seuraavalla sanavalinnalla "...ehdin jo säikähtää.". Itse olisin käyttänyt sanaa "säikähdin", sillä tuo, miten olit kirjoittanut, paljastaa heti, että mitään ei ollut sattunut (vaikkakin se käy ilmi jo seuraavalla rivillä).
Tästä pääsenkin jouhevasti toiseen häiritsevään asiaan, eli sanamuodot ja -järjestys. Kirjoitat "Kiskoin äkkiä saappaat jalkoihini...". Tämää kuulostaa hassulta ja mielestäni "Kiskoin äkkiä saappaat jalkaani..." olisi ollut parempi. Tämä on hieman sama, kuin se, että vedin housut jalkaani. Eli vaikka esine itsessään on monikkomuotoinen, kannattaa käyttää yksikköä. Se on hieman sama kuin että ottaisin sakset käsiini.
Samaan asiaan liittyen kirjoitat myöhemmässä vaiheessa kuinka kyynel (yksikössä) valuu molemmista silmistä, jossa kenties parempi ratkaisu olisi ollut "kyyneleet alkoivat valua poskille" tai vastaavaa.
Sanajärjestyksestä pari esimerkkiä. Kirjoitat "...,mutta uhka silti säilyi.". Minun korvaani sointuisi paremmin "..., mutta uhka säilyi silti.". Kirjoitat myös "Asetin hänet korituoliin istumaan pienessä eteisessä.", kun oma näkemykseni olisi seuraava, "Asetin hänet pienessä eteisessä korituoliin istumaan.". Nämä tosin on hieman makuasioita, mutta tulipahan sanottua.
Hieman tuhisten, ja palautekynä sauhuten, luin ensimmäistä kappaletta, mutta sitten tuli toinen kappale! Tarina riuhtaisi minut mukaansa, enkä saanut kerättyä juuri lainkaan kritiikkiä kappaleesta, joka alkaa sanoin "Hänen suunsa..." ja päättyy "...tuntemaa tuskaa.". Tämä oli mahtavaa luettavaa! Hyvää, erinomaista dialogia, tunnelmaa ja asioita jotka tuntuivat todellisilta! Mahtavaa! :D
Muutamia täytesanoja olit ängennyt novelliin. Esimerkkinä kaksi poimintaa. Kirjoitat "Mikä tarmonpuuska sitten olikaan saanut hänet aiemmin liikkeelle, se nyt valui hitaasti hänestä pois.". Mielestäni pilkun jälkeinen "se nyt" on täysin turha ja ainoastaan sekoittaa muuten hyvin kirjoitettua virkettä. Kirjoitat "Hän siis todellakin oli poissa.". Jälleen mielestäni "siis todellakin" on turha ja syö tunnelmaa.
Nämä jälleen minun ajatuksiani ja toivon, että ymmärrät tehneesi hyvää jälkeä erityisesti toisen kappaleen kanssa, eikä tarkoitukseni ole nuijia Sinua kirjoittajana! :D
Kaiken kaikkiaan, kuten jo sanoinkin, osaat luoda tunnelmaa ja osaat kirjoittaa! Jos olisin Sinä, satsaisin vielä hieman lisää tarkastuslukuun (joka tosin itseltänikin menee usein ihan vasurilla).
Kuitenkin, vaikka nyt paljon kritiikkiä tulikin, korostan, että tunnelma ja ahdistus koko novellin ajan olivat käsin kosketeltavissa ja muutamista kritisoimistani asioista huolimatta kirjoitustasi oli helppo lukea ja henkilöt sekä tapahtumapaikka oli helppo nähdä "sielunsilmin"!
Olisin antanut ilman muuta ainakin nelosen tähdiksi ilman ensimmäisen kappaleen lievää kompurointia! Hyvä! Älä missään tapauksessa luovuta tarinasi naisen tavoin, vaan lisää paperia koneeseen!!!
Kiitos novellista!
Hei taas kotikirjailija!
En voisi keksiä parempaa novellia Jouluaatoksi! :D Itseasiassa tästä novellista on vaikea keksiä paljoakaan kritisoitavaa.
Tarinasi on lämminhenkinen ja tunnelmallinen. Ainakin minut se sai miettimään sitä, kuinka samaan tapahtuma-aikaan ja paikkaan sijoittuvaa saagaa kerrotaan vuodesta toiseen ihmisten kannalta, mutta Sinun näkökulmasi oli terveen poikkeava! :D
Oikeastaan ainoat kritisoitavat asiat ovat seuraavat:
Huomasin, että dialogista puuttui kysymysmerkki kohdassa, jossa hiirelle todetaan "Mikset ole nytkin sitten talossa.". Toisaalta voihan kysymyksessä olla toteamuskin, tai jopa turhautunut puuskahdus, mutta siinä tapauksessa olisin toivonut, että olisit asian selventänyt esimerkiksi seuraavasti, "Mikset ole nytkin sitten talossa, toinen häristä tuhahti ärtyneesti ja heilautti päätään ulko-oven suuntaan.".
Tuo nyt oli kuitenkin pikkujuttu, eikä juuri haitannut kokonaisuutta.
Toinen kritiikin kohde, joka tuli mieleen, liittyy niinikään dialogiin. Minun oli todella vaikea hahmottaa kuka eläimistä milloinkin oli äänessä. Dialogisi etenee jouhevasti, luontevasti jopa, ja saat sillä luotua mielestäni juuri täydellisen tunnelman. Tähän peilattuna se, että ei tiedä kuka puhuu, ei haittaa lainkaan. Kuitenkin se syö mielestäni hieman luonnetta eri eläimiltä, jos niitä nyt on tarvetta edes erotella sen suuremmin, sillä kaikki tuntuivat kärsivän aivan yhtälailla (paitsi tietysti hiiri). Sivuutat mielestäni puhujat niin määrätietoisesti, että voisi kuvitella sinun tekevän sen tarkoituksella. Tarinan ytimeen asia ei vaikuta kuitenkaan lainkaan ja tärkeintä mielestäni tästä epätietoisuudesta huolimatta on se, että tunnelma ja ydinajatus säilyy!
Hiiri. Elikko, jonka leimaat "helpon elämän suurlähettilääksi" on juuri se eläin, joka haluaa tuoda helpotusta muidenkin eläinten elämään. Hyvä! Laittaa miettimään uudestaan kun seuraavan kerran virittelen hiirenloukkua! :D Onnistuit luomaan siimahäntäotuksesta sympaattisen ja empaattisen, jota kaikesta sen elämän helppoudesta huolimatta jopa aasi halusi auttaa!
Josef. "Perusäijä". Jebulis! Eläimiä tulee sisään, talikko kouraan ja elikot pihalle! Mahtavaa! Ja vaikka itse enkeli antaa eläinten käydä Vapahtajan luokse, pitää Josef hangon valmiina taisteluun, "...,kaiken varalta.". Tästä pidin!
Kerroit aluksi eläinten kurjista oloista ja päivän pelosta, ja kuin varkain vahvistat tuota alun ajatusta Josefin toimilla. Vaikka Josef onkin maailman kuuluisin isäpuoli ja Pyhimys, tuo kuvailemasi tapahtuma vielä lisää tunnelmaa novelliin!
No tämä palaute nyt ei ollut kovin kriittinen, mutta koska olet Jouluaattona tarinan laittanut, hyvän tarinan, niin menköön nyt näin Joulunhengessä lähinnä positiivisena! :D
Kiitos lämpimästä novellista!
Hei taas Deathless!!!
Tuli iloinen mieli, että olit lisännyt uuden tarinan näin nopeasti!
En halua haastaa riitaa ja kuitenkin sanon, että mielestäni edellinen novellisi oli parempi. Koetan hieman perustella kantaani.
Kirjoitat tunteista erittäin hyvin! Esimerkiksi seuraava, "Mutta samassa henkäiset kiivaasti ja irrottaudut minusta. Kiljaisen ja peräännyn taaksepäin, kun tunnen kuuman veren tahraavan käteni, joka oli laskeutunut selällesi.". Loit mahtavasti tunteen, jossa ainakin minulle lukijana tuli lämmin tunne naisen (oletan ainakin päähenkilön olevan nainen) helpotuksesta ja ajatukseni tempoilivat jo seuraavaan vastukseen luolassa, kun yhtäkkiä tapatkin toisen hahmoista! Aivan kuningasta! Hyvä!
Kuitenkin olen itse niin suuri fantasian ystävä, että taistelukuvaukset ja erityisesti demoni olivat mielestäni hieman kankeita ja pinnallisia.
En nyt väitä olevani kuningas kirjoittamaan taistelukuvauksia tai demoneista, mutta olisin toivonut jotain hieman lisää. Ja että ei mene vain suunsoitoksi, niin herätän ajatusta.
Kirjoitat, "Kiljun, yritän vielä turhaan kohottaa käteni kasvojeni suojaksi, mutta sinä rynnistät kuin tyhjästä ja saat pistettyä miekan kolmikärjen ja minun väliin.". Oma näkemykseni olisi seuraavanlainen, "Tunnen luolan lattian kivien repivän ihoani. Kiljun ja pyörin koettaen väistellä kolmikärkeäs, joka kuitenkin nirhaa tuskaisesti kylkäni. Enää en pääse pakoon ja epätoivo iskee minuun Demonin kolmikärjen kohotessa viimeiseen iskuun, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Syöksyt päin Demonia ja isket voimalla kolmikärjen maahan. Työnnät olennon etäämmäs ja isket laajassa kaaressa. Pyhän veden kyllästämä terä repii syvän viillon olennon kasvoihin ja veri roiskuen Demoni retkahtaa maahan. "Tuo oli viimeinen tekosi", toteat ja käännyt puoleeni.".
En väitä, että omani oli parempi, mutta haluan hieman herättää ajatuksia sinussa.
Maailma jäi minulle hieman suppeaksi, ja ilmeisesti se oli jopa tarkoitus, sillä niin räikeästi sen sivuutit.
Dialogisi on hyvää! Olen itseasiassa hieman kateellinen! :D Erityisesti tämä koskee "romanttisia ja tunteellisia" kohtauksia. Demonin lausahduksista en oikein pitänyt, sillä miellän itse demonit hieman erilaisiksi kuin sinä.
Kaikkinensa kuitenkin pidin siitä, minkä annoit meille luettavaksi! :D Korostan, että todella osaat kirjoittaa tunteista ja saat aikaan inhottavia menettämisen tunteita! :D
Kiitos paljon tarinasta!
Hei Naispaholainen!
Kiitos lisäyksestä! Oli mielenkiintoista lukea novelliasi!
Muutamia huomioita.
Ihan aluksi haluan sanoa, että ainakin minulle lukijana välittyi kuva, että tarina oli mietitty ja sinulla oli visio siitä, mihin ja miten tarinan tuli edetä!
Sinulla on hauska tapa kirjoittaa. Jo tarinan alku, kiroiluineen ja yhdyssanahirviöineen, toi hymyn huulille. :D
Itse näkisin suurimpana kehittymiskohteenasi turhan selittelyn vähentämisen. Tätä jatkuu läpi koko novellin ja koetin nyt kerätä tähän muutaman esimerkin ja ajatuksen siitä, miten kirjoitusta voisi hieman typistää. Kuitenkin haluan sanoa ennen kuin alan kritisoimaan, että pidin novellistasi, mutta kun palautetta on pakko antaa, niin saattaa rapakin roiskua.
Kirjoitat, "...Internet-tietokoneen...". Minulle tuli kaksi mielikuvaa. 1. oliko tietokoneen merkki Internet? 2. Miksi et vain mennyt nettiin?
Toinen esimerkki hieman liian pitkästä pätkästä on seuraava, "Liityn lyhyeen lippujonoon. ”InterAktiivi yksi paikka”, sanon kassaneitoselle, kun vuoroni tulee.". Mielestäni sanot tässä saman asian kahdesti, eli jos alusta jätettäisiin pois osio "Liityn lyhyeen lippujonoon.", olisin kuitenkin saanut käsityksen, että henkilö on jonossa, koska kerrot "..., kun vuoroni tulee.". Eli se, mitä haluan sanoa, että jätä lukijalle tilaa käyttää omia aivoja, jokaista askelta ei tarvitse kuvailla.
Otan samasta aiheesta vielä yhden esimerkin, sillä aihe oli mielestäni silmäänpistävintä tekstissäsi. Kirjoitat, "Lähettyviltä kuuluu iloinen tervehdys: Anjukka, punatukkakin on täällä. Menen hänen luokseen. Ehdin sanoa vain tervehdyksen,...". Oheisessa katkelmassa mielestäni "Menen hänen luokseen." on liikaa. Voit olla erimieltä, mutta jos dialogi olisi seuraava lause tervehdyksen kuvailun jälkeen, ei kellekään varmasti jää mielikuvaa, että keskustelu tapahtuu huutaen metrien päähän. Toivottavasti et suuttunut minulle kommentista. :D
Aina kannattaa antaa lukijalle mahdollisuus miettiä itse. Eli toisin sanoen kirjailijan tulisi antaa vain sen verran sanoja, kun on pakko, että tarina etenee. Väitän, että vaikka kuinka kuvailet ja paasaat, saa lukija juuri sen mielikuvan tapahtumista, jonka haluaa. Edelliseen kappaleeseen liittyen haluaisin vielä lisätä sen, että jos olisit halunnut kuvailla esim päähenkilön kävelytyyliä / vast lauseessa, esim "Menen hieman hämmentyneenä ja epävarmasti hymyillen hänen luokseen, en ollutkaan vielä unohtanut mielikuvaa kuristamisesta.", olisi lauseella jokin tarkoitus.
Ja nyt ennen kuin päätät, että arvostelija on nuija, enkä lue enää, laitan hyvää väliin! :D Tajusin novellistasi mitä tarkoittaa sananparsi "kiireestä kantapäähän" :D.
Kirjoitat, "Tunnen sisälläni kuplivan ilon paisuttavan sieluani ja työntävän ihoni alle virtuaalista riemuheliumia. Se nostaa minua kohti sinitaivasta ja tekee askeleeni höyhenenkeveäksi …atominkeveäksi … ei, vaan Higgsin hiukkasen keveäksi..". Tämä on mahtavaa! Jouduin lukemaan virkkeen muutamaan kertaan ja todella nautin näkemästäni! Hyvä! :D
Sitä vain hiukan ihmettelin, että miksi käytät kerronnassa ... sillä mielestäni ne sopivat hyvin ajatuskatkojen kuvaamiseen dialogissa, ei välttämättä kerronnassa. Tosin tämä ei pilannut tuota eeppistä tykitystä!
Kuten sanoit, olit selvästi miettinyt tarinan juonen. Kuitenkin jäin kaipaamaan seuraavaa: jännitys. Olit mahtavasti luonut ajatukset valkokankaalle ja nostit jännittyneen tunnelman sillä, että toit jonkun aivoista rikoksen esille. Et kuitenkaan mielestäni hyödyntänyt tuota loistavaa ajatusta, vaan loppuratkaisu jäi jotenkin laimeaksi ilman hyytävää kiirettä paljastamaan rikosta, kamppailua, kirkumista, karkuun juoksemista jne. Toit niin hyvin novellin jännittävään vaiheeseen elokuvateatterissa, että olin jopa hieman pettynyt laimeaan loppuun.
Se mitä yritän sanoa on se, että kenties poliisi ei olisi uskonut ja päähenkilö olisi mennyt itse varoittamaan ja joutunut uhkaavaan tilanteeseen / vast...noin ajatuksena vain.
Hieman mietin myös 2 osiota. Se toki avaa päähenkilön ajatusmaailmaa ja kiinnostuksen kohteita, mutta oliko sittenkään tarpeellinen kokonaisuuden kannalta?
Kaikkinensa novellisi oli nautittavaa luettavaa. Kirjoitat sujuvasti niin, että tekstiä on helppo ja jouheva lukea. Sinulla on yksityiskohtia ja mahtavasti kirjoitettuja lauseita, jotka kamppailevat tasavertaisesti vaikka Tervon kanssa! :D Olet hyvä kirjoittaja. Itse kannustaisin sinua panostamaan enemmän juoneen ja pieniin yksityiskohtiin kirjoituksessa ja siihen, että annat lukijoiden luoda vapaammin mielikuvat!
Kiitos paljon hyvästä novellista! Toivottavasti kuulemme sinusta vielä!
Hei jomppe02!
Aivan kuningas tarina! Muutamia kirjoitusvirheitä löytyi lähinnä pilkkujen, pisteiden ja isojen kirjainten osalta, mutta ne annetaan anteeksi, sillä jostain se kirjailijan ura on aloitettava! :D
Tarinassa oli kuitenkin kaikki tarinaan kuuluvat komponentit:
Alku ja nouseva jännitys.
Käännekohta.
Loppuhuipennus.
Ei muuta kun lisää mielikuvitusta laukkaamaan ja kohti uusia, vieläkin hurjempia seikkailuja! :D
Kiitos tarinasta!
Hei Deathless!
Tunnelmallisen novellin olet saanut kirjoitettua! Sitä oli mukava lukea!
Muutamia huomioita ja ajatuksia, joita tekstisi herätti.
Lauseenvastikkeista sen verran, että niiden käyttöä kannattaa miettiä. Kirjoitat, "..., saaden ilman tuntumaan...". Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi "..., tuntuu, että pian sataa.". Maistelin vaihtoehtoja suussani, eikä sinunkaan malli ollut huono, kuitenkin kuvailuun mielestäni lauseenvastikkeet sopivat harvoin...minun mielestäni. Jaksan aina kaikille motkottaa siitä, että oma tuotos kannattaa lukea itselleen ääneen ja aina myös useiden vaihtoehtojen "mallailu" tuottaa parempaa lopputulosta.
Kerrot rähjäisistä farkuista ja huppareista vertaillen niitä muiden hienoihin vaatteisiin. Tähän on varmasti jokainen törmännyt elämässään! Hyvä kuvailu! :D
Kun kerroit Lotan vaatteista, kuvailit seuraavasti, "Hän on laittanut...". Itse käyttäisin esimerkiksi "...on pukeutunut...". Lause tuntui jotenkin kankealta. Taas ainoastaan minun mielipiteeni.
Kappale "Kohotan katseeni... - ... Mitä tämä tarkoittaa?" on mainio! Hyvä!
Mieti tarkkaan, koska käytät pilkkua tai pistettä ja koska esimerkiksi ja - sana olisi parempi. Esimerkkinä seuraava: "Lotta pysähtyy aivan eteeni. Hän vilkaisee minua,...". Ajatuksena vain seuraava, "Lotta pysähtyy aivan eteeni ja vilkaisee minua,...". Piste, ja monesti pilkkukin, katkaisee lukemisen eli tekee pienen tauon ja toisinaan se tekstin sujuvan lukemisen kannalta ei ehkä ole hyvä.
Kirjoitat, "Kuuluu käsien taputusta, mutta minä en taputa.". Mielestäni "käsien on aivan turha täytesana. Tokihan jaloillakin voinee taputtaa, mutta uskon, että lukija ymmärtää vaikka olisit kirjoittanut ainoastaan "kuuluu taputusta". Minulle kustannustoimittaja sanoi, että asia kannattaa aina pitää lyhyenä ja antaa lukijan ajatella ja luoda mielikuvia. Mielestäni onnistut tässä samaisessa asiassa kappaleessa jota kehuin, sekä lopussa.
Palaan vielä kerran lauseenvastikkeiden käyttöön. Kirjoitat, "Seison paikallani, tuijotan hänen peräänsä...". Tähän olisi kenties sopinut seuraavanlainen lauseenvastike "Seison paikallani tuijottaen hänen peräänsä...". Noin ajatuksena jälleen.
Nyt, vaikka palaute olikin pääasiallisesti negatiivista, täytyy sanoa, että osaat kirjoittaa ja erityisesti viimeinen kappale dialogeineen sai kylmän värähdyksen minussa aikaan, eikä sitä tapahdu usein! Olit hienosti onnistunut luomaan tunnelman ilman turhia keskeytyksiä ja välijargoneita. Täyttä asiaa ja ainakin minulle lukijana syntyi mielikuva, joka oli todentuntuinen ja siihen oli helppo heittäytyä mukaan!
Melkein toivon, että et suunnittele tarinalle jatkoa, sillä siitä tulee äkkiä liian siirappia! Kiitän myös siitä, että turhat koskettelut ja pussailut (Hollywoodmaiset sankariviettelyt) jäivät pois! Se olisi tuhonnut ujohkon pojan hahmon täysin!
Kiitos kauniista tarinasta!!!
| 1043 kohdetta - näytetään 1011 - 1020 | « 1 ... 99 100 101 102 103 104 105 » |
