Arvostelut käyttäjältä Arska

Tämähän on hyvä!

Runo on jotenkin lumoava tunnelmassaan. Tästä tekisi mieli antaa täysi tähtisikermä, mutta pakko jättää pieni varauma. Itse runosta en tajua mitään, eikä sen sanoma siis avaudu minulle, mutta se ei poista outoa lumousta, joka väkisin nousee esiin.

Runo rakentuu aivan erinomaisista lauseyksiköistä, jotka eivät näyttäisi luovan yhtenäistä kokonaisuutta ja se aluksi hämmensi minua, mutta muutaman kerran luettuani, runon mielivallaton valattomuus ei tunnu katoavan ja se alkaa yhä enemmän kiehtoa.

Aivan upea runo. Heti ensisäkeessä luot arvoituksellisen tunnelman huikealla ja kauniilla lauserakenteella.
Aivan erinomaisen toimivasti aloitat runosi ja jatko on samaa lempeää luovuutta, jossa ehkä eniten nautin runorakenteen hieman pohdiskelevasta esiintuonnista.

Runoon on rakennettu hienosti moniulotteinen tulkinnallisuus, kuljettamalla johtoajatusta ehdottomuuden ulkopuolella.

Onhan viimeinen silmänräpäyskin moniulotteinen kokonaisuus.

Ehkäpä

Tässä kertomuksessa minua viehättää tuo kerronnan selkeys ja tarinan looginen kulku. Yksityiskohtaisuudet tuntuvat todellisen uskottavilta ja ne kuvaavat tapahtumien etenemistä todella kiinnostavalla tavalla.

Lyhyesti sanottuna tämä on minun mielestäni todella hyvä ja kyllä tälläistä kerrontaa lukisi pidemmällekin.

Kiitos

Niin, hyvä.Sitä tämä mielestäni jälleen on. Omintakeinen ja puhtaan omaperäinen katsanto runon sisään ja sen johtoajatukseen. Omahyväiseen itsekeskeisyyteen.

Runossa kerätään pienin lyhyin lausein kokoon kannanotto empatiakyvyttömyydestä ja siitä, kuinka omaan napaan tuijottaminen on osoitus heikkoudesta.

Siitä, kuinka nopeasti selkä kääntyy toisen ihmisen ahdingon edessä, mutta omaa kurjuutta ja kohtalon kovuutta jaksetaan huolella murehtia.

Ei ehkä aiheena kaikkein iloisin, mutta eihän kaikki asiat ole niitä iloisia. Tärkeä ja oman paikkansa täyttävä runomuotoinen kannanotto.

Ihan totta!

Perimmäisten kysymysten äärelle olet sitten päättänyt lähtä. Filosofisuudessaan erinomainen on tämä runo.
Puhuttelevakin ja mukavan kevyesti kantaaottava kokonaisuus. Tämä on niin hyvä, ettei kehumalla parane. En siis kehu, totean vain.

Upeaa runoa jälleen. En tarkalleen pysty määrittelemään sitä tekijää, joka runoissasi eniten minua puhuttelee, mutta ehkä selkeä johdonmukaisuus yhdistettynä mielikuvitukselliseen aihemaailmaan ja kielivuvitukselliseen sanavalintaan yhdessä luovat kokonaisuuden, jolla tarjoilet nämä makupalat.

Kiitos runohetksetä.

Tämä runosi saa minut hämmennyksiin.
Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita, tai taidolla kimpuiksi asetettuja. En osaa päättää, kumpaa tämä on.

Kokonaisuus kulkee luonnollisen kevyesti, muodostaen lukijalle mielikuvia, joita on luonnollisen helppo yhdistää omaan kokemusmaailmaansa. Se saa runon tuntuman luonnollisesti muotoonsa kasvaneelta, mutta samalla runon selkeä kuvailevuus on jotenkin syvällä harkinnalla muokattua ja esiin asetettua.

Upeita kesäisiä muistikuvia, joita runohenkilö kantaa matkassaan ajalta, jolloin kasät olivat aurinkoisia ja vedet lämpimiä.
Asettaa muistikuvat vertailuun nykyminänsä kanssa ja tuntee yhä sisäisesti olevansa se sama minä. Aina.

Kaunis ja herkkä lopetus runossasi.

Kiitos jälleen nautinnollisesta hetkestä.

ps.

Tämä runosi saa minut hämmennyksiin. Runo on ilmaisutaidon kauneimpia kukkasia, joko vapaasti muotoonsa kasvaneita tai harkinnalla kimppuun asetettuja.
Minä etsin runosta kokonaisuutta ja siihen johtavien osatekijöiden yhteensulautumaa. Joskus löydän, joskus en.

Jos vertaisin tätä runoasi maalaustaiteeseen, niin ehkä abstraktisuus saattaisi olla yhdistävä tekijä. Jos näemme abstraktisessa maalauksessa epämääräisten kuvioiden ja sattumanvaraisilta näyttävien värivalintojen muodostaman mielikuvasommitelman, joka ei varsinaisesti esitä yksityiskohtaisesti mitään, ja jossa kuvioiden välinen viiva erottaa yksityiskohdan toisesta. Ehkä silloin olen pääsemässä lähelle sitä mielikuvaa,joka runosi muodostaa omaan tulkinnalliseen näkemykseeni.

Toisaalta abstraktisessa ilmaisussa viiva pikemminkin yhdistää kuvan eri osa-alueita kuin niitä erottaa. Löysin runostasi myös katkelman, jossa jonkinmatkaa näyttäisi kulkevan mukavaa johdonmukaisuutta.

Mielenkiintoisia ja omaperäisiä sanavalintoja ja yksittäisiä lausekokonaisuuksia sisältävä runo, joka ei minulle muodostunut helppotajuiseksi. Ei varmaankaan ollut sellaiseksi tarkoitettukaan.

Pidän tavastasi laatia lyriikkaa. Runossa on selkeä, johdonmukainen tarina, joka jättää tulkinnanvaraa ja antaa hyvän mahdolisuuden käyttää sitä.

Runo itsessään jo kuvaa tilannetta, jossa nousee esiin tarve tulkita viestejä, joita ei voi vakuuttavasti varmistaa.

Hienosti esiin otettua oivaltavaa symboliikkaa,joka juuri runomuodossa on nautittavimmillaan.

Kiitos tästä tunnelmapalasta.

Tämä runo on arvoitus. Salaperäinen lipas koristettu ihmeellisin, mystisin kuvioin ja kaiverruksin. Kirjailuin, jotka kertovat ehkä jostakin suuresta salaisuudesta, jonka lipas sisälleen kätkee.

Tuo sisältö on ehkä hämmästyttävä kauneudessaan, tai rikkaudessaan, ja sen näkee se, joka avaa tuon lippaan. Mutta! Lippaan avaamiseen tarvitaan avain ja sitä en runosta löytänyt, joten en päässyt ihailemaan sitä kaikkea, joka mahtaa löytyä tämän runolippaan kätköstä.

Ehkä ja toivottavasti kaikki muut runon lukeneet tuon kätketyn avaimen löysivät. Minulla se jäi kadoksiin.