Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Taas kerran huvittavan tärähtänyt kirjoitus. Olipas mainio hyväntekeväisyyskohde liioille rahoille, Helvetin enkelit. En ole ihan varma, onko Pink Floyd vai Led Zeppelin parempi. Ehkä pitää lukaista teksti läpi vielä uudestaan.

Hauskaa kalevalalaista vibaa tosiaan tässä tarinassa. Pohjan-akan hovit ja kirjokannet ynnä muut sopivat mainiosti tähän pikku tarinaan. Aika perus arskamainen tarina tosiaan, mutta kielellisesti hyvin kirjoitettu. Eli aika pitkälti samat kommentit minulla kuin lukevalla.

Ensiksi: jatka ihmeessä, tässähän tarina ei vielä kunnolla alkanutkaan. Joten juonesta ei voi vielä hirveästi sanoa. Ilmeisesti ydinvoimalaonnettomuus on saanut tuolla tuhoa aikaan, minkä seurauksista voisi olla mielenkiintoista lukea enemmänkin... Jos alun tarkoitus on pitää jännitystä yllä, niin siinä tämä kyllä onnistuu, koska tosiaan hirveästi mitään ei vielä paljasteta. Mutta toisaalta, kun tässä ei vielä ole juuri sisältöä, niin ei ole vielä hirveästi mitään mihin lukijana tarttuakaan.

Kirjoitustyylistä: tavallaan nuo hyvin yksinkertaiset lauseet toimivat jännityksen luomisessa, joku hirveä runoilu ei ehkä ajaisi sitä tarkoitusta yhtä hyvin. Mutta ehkä vähän kuitenkin kankeahkoa tekstiä toisaalta. Vähän monipuolisempi kerronta voisi olla kivempaa luettavaa, kunhan jännityksen saa silti pysymään.

Annoin tälle nyt vain 2 tähteä, koska tässä ei vielä ole hirveästi sisältöä. Mutta siis ihan hyvin tästä voi olla tulossa oikein hyväkin tarina. Eli jatkoa odotellessa...

Jännä juttu tosiaan tuo aika. Tässä vähän humoristisempi, etten sanoisi "arskamainen" lähestymistapa tuollaisiin pohdintoihin. Se aika-runo oli myös aika hyvä runo, tämä taas on enemmän tältä sivustolta tuttua perus-arskaa.

Jänniä pohdintoja tosiaan Pauli Raasulla, joihin ehkä vaikutti säännöllisyys jolla oli lääkkeensä ottanut, ehkä ei. Kuten lukeva sanoi, niin vähän Havukka-ahon ajattelijamaista. Toisin kuin lukeva, väittäisin, että aika on ehdottomasti olemassa. Ilman aikaa ei olisi kuin yksi hetki. Vaikka aikaa ei täysin ymmärrä edes tohtori Vasenius (joskin hyvin ymmärsi antaa Raasulle kuukauden lisäaikaa, kumpi herroista tästä sitten lie hyötynytkään enemmän), niin vähintäänkin tunne ajan kulumisesta on olemassa, ja se on jo varmasti jotain.

Just näin. Tuo tavuttaminen on ärsyttävä ongelma tällä sivustolla, mutta niin se nyt toimii. Hyvä varmaan, että joku kirjoitti ihan kaikkien nähtäville tämän ohjeen. Toivottavasti joku lukee tämän, ja osaa olla tekemättä kyseistä virhettä, eikä joudu sitten ihmettelemään oman tekstinsä ihmeellisiä sikin sokin siellä täällä näkyviä häiritseviä merkkejä.

Hyvä runo. Mitä aika on? Siinäpä kysymys, mihin kuka tahansa osaa vastata jotain, mutta tarkkaa vastausta ei osaakaan kukaan antaa. Siitä voi sitten runoilla.

Ainoa mitä muuttaisin runosta, on kun sana "retki" toistuu samassa riimissä kahdesti. Toinen voisi olla vaikkapa "hetki", se toimisi mielestäni kumman vain retken paikalla.

haavanlehden tavoin tykkäsin viimeisistä riveistä, jotka lopettivat runon hienosti. Aina ei riimit lennä. Ehkä sekin vaatii aikaa, ja silloin voi olla runoilijankin jo aika mennä.

Hauska oli tämäkin tärähtänyt kirjoitus. Tosiaan jotenkin hyvinkin omaperäistä tekstiä, jota olisi vaikea kuvailla jollekulle, joka ei ole tekstiä lukenut, muuten kuin "todella tärähtäneenä kirjoituksena", mutta nämä täytyy kyllä itse lukea jotta ymmärtää tämän tärähtyneisyyden määrän. En tiedä miten monta tällaista jaksaa lukea, mutta ainakin vielä menee hyvin, ei ole alkanut liiaksi toistamaan itseään. Rauhaa ja rakkautta, ja alkoholia eturintamaan!

Kiva runo. Kohta se syksy taas saapuu, pimeys tulee ja joudumme hyvästelemään valon. Riimit ovat ihan hyviä, mutta yksi parannusehdotus tuli mieleeni. Jättäisin neljännen rivin ensimmäisen sanan "ja" pois, koska sama rivi toimisi ilmankin sitä ja näin tiivistäisi ja ehkä vähän sujuvoittaisi runoa.

Oli tässä ihan hauska ajatus, mutta vähän hätäisen oloinen ehkä. Huolellisempi ja syvempi kuvailu esineiden välisistä oudoista keskusteluisa voisi saada lukijan uppoamaan paremmin tähän hullunkuriseen skenaarioon. Teksti on sinänsä pääosin ihan hyvin kirjoitettua, mutta jää jotenkin aika ontoksi. Eli kaipailisi ns. lisää täytettä rungon ympärille.

Parhaiten muotoiltu kohta oli mielestäni: "Ruokapöydän yläpuolelle oleva valaisin oli vuosien varrella oppinut lukemaan, se tiesi koko joukon
talvisodasta ja kunnan ajankohtaisista asioista"

Mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu jännityskertomus. Vähän poukkoili näkökulmasta toiseen. Alkupuolisko oli mielestäni parempi osa tätä, vähän omalaatuisempi, kun ensin saatiin näkemys "Hiipparin" oman pään sisältä, ja sitten häntä jäljittävän dekkarin. Hyvin menty hahmojen pään sisään, ja lukijalle välittyi hyvä kuva heidän "pakkomielteistään", ja molemmilla hahmoilla oli, ei ehkä kovin hyväksyttävät perusteet toiminnalleen, mutta ymmärrettävät kuitenkin. Se oli jotenkin hyvin kirjoitettu, piti otteessaan, kun etsivä tarkkaili sukulaistensa taloa ja pääsi Hiipparin jäljille. Loppupuolisko oli perinteisempää poliisityöskentelyn seuraamista, missä ei samalla tavalla päässyt hahmojen mielenmaisemiin kiinni.

Tekstiin olisi mielestäni voinut kuitenkin laittaa enemmän kappalejakoja, se saattaisi sujuvoittaa lukemista.

Tavallaan ehkä jäi semmoinen olo että tämä loppui jotenkin kesken. Hakulinenko luopui sitten yrityksistään saada tämä yksityisetsivä kiinni teostaan? Vaikka ihan loppu, että dekkarina joutuisi vastaamaan itse teoistaan, ja tämän kyseenalaistaminen, oli hyvä lopetus, olisi tätä teemaa voinut käsitellä enemmänkin. Koska nyt dekkari pääsi murhastaan aika helposti ilman vastuuta, vaikka toki se olikin hyvän valmistelun tulosta. Tuo on sen verran iso kysymys, että sen syvällisempikin pohdiskelu olisi mielestäni paikallaan.

Mielenkiintoinen tarina kuitenkin, ja aika erilainen kuin mitä muistan sulta ennen lukeneeni.